Valokuvaa: Pekka Luukkola ja Fotofinlandia

Pekka Luukkola jatkaa Galleria Heinon uudessa näyttelyssään Sense of time maiseman kuvaamista. Kuvat on otettu pitkillä valotusajoilla palkkikameralla, jolloin kuvaan on pystynyt ikään kuin maalaamaan tulella tai valolla. Liekin liikuttaja ei kuvassa enää näy, vain keltainen polte. Usein järvi- tai merimaisemaa tallentavien kuvien tunnelma on epätodellinen: ne tuovat mukaan kolmannen ulottuvuuden, ajan. Järvellä on liikuttu veneellä mutta se ei enää kuvassa ole havaittavissa. Luukkolan perinteinen tekniikka kuitenkin tallentaa vain kuvissa todella tapahtuneen, eli niitä ei ole kikkailtu digitaalisesti. Uudessa sarjassa lentäminen liikkeenä on tärkeää; liike yhtenä jännitteenä on ollut hänen kuvissaan mukana aiemminkin. Näitä kuvia varten Luukkola rakensi laitteen, joka jäljittelee siipien liikettä. Valo- tai liekkikuvat herkistävät tarkastelemaan maisemaa uudella tavalla. Pitkien valotusaikojen tuottama syvän sinisten sävyjen kirjo on hallitseva.
Valolla maalaaminen ei ole valokuvauksessa sinänsä uusi tekniikka, päinvastoin. Sillä on omat harrastajansa (esimerkiksi tästä lisätietoja). Luukkolan kuvien viehätys piilee kuitenkin niiden syvyydessä. Moni pitää näiden suomalaiseen silmään tutunoloisten maisemien olemuksesta sinänsä. Mieli vie kesäyön valoisaan pimeään. Itse tosin soisin, että tähän peruselementtiin tulisi hieman enemmän uusia ulottuvuuksia. Kuvissa on kuitenkin ainutlaatuinen lataus, joka ei tyhjene useallakaan katsomisella. Videoteos takasalissa on timelapse tähtitaivaasta, joka imaisee tunnelmaan.
Luukkola on työskennellyt samojen teemojen kanssa pitkään ja myös ahkeroinut väitöskirjan aiheenaan valokuvan laatu. Heinolla hän oli edellisen kerran esillä 2011. Kannattaa vilkaista näyttelyssä myynnissä olevaa Sense of time -kirjaa, johon on koottu Luukkolan töitä pidemmältä aikaväliltä. Hän vastaa itse kirjan suunnittelusta, mikä on tietysti teos sekin.

Fotofinlandian voittajaksi valittiin Yehia Eweis. Kilpailua tuomaroivat Merja Salo, Leena Saraste ja Juha Suonpää eli ainakin kokemusta valokuvan saralta oli mukana. Loppukilpailuun ylsi 15 kuvakokonaisuutta. Älä pelkää -sarjan kuvat kertovat Ewesin mukaan lapsuudesta; miten ystävyys, sisaruus, leikki, unet, pelot ja salaisuudet ovat sen ainesosia ja millaista on nähdä lätäkön pinnan alla toinen maailma tai herätä hiljaiseen taloon ennen muita. Finalistit olivat nähtävissä Kuva & kamera -messuilla. Mukana oli useita hienoja kuvasarjoja, joten voittajan valinta on lopulta makuasia, kuten taidekilpailuissa aina. Eweisin sarjassa on hyviä oivalluksia ja se pääsee kiinni arjen pieniin hetkiin. Minusta sen näkökulma ei kuitenkaan ole erityisen vahvasti lapsen maailman sisällä, vaan juuri siinä lähellä olevan ja noihin hetkiin samastuvan aikuisen. Kuvia ei yhdistä niinkään yhtenäinen tyyli kuin katsomisen tapa, mikä tietysti on koko sarjan keskiössä. Kannattaa tutustua Fotofinlandian sivuilla kaikkiin finalisteihin

.

Lisätään tähän vielä paikallisuutinen: Hietanieman vanhan pukukoppirakennuksen eli paviljongin päätyyn on hiljattain sijoitettu Riitta Nelimarkan tekemä lasimaalaus. Massiivisen kokoinen teos on 12,5 metriä leveä ja 2,5 metriä korkea. Nelimarkka teki työn ilmaiseksi mutta valmistuskustannukset ovat kuitenkin 30 000 €. Hieno teko Töölön kylätalolta. Talossa on jo toimintaa, mutta ulkona on vielä viimeistely kesken. Rannan puoleinen seinä paviljongista on peittynyt laajalti graffiteista, joiden kanssa Nelimarkan työ keskustelee. Kylätalo harkitsee graffitien sallimista.