Tupakkatehtaita ja tupakoitsijoita Helsingissä

Jatkan tässä Facebookissa julkaisemiani tarinoita Helsingistä. Olen tänne täydentänyt muutamia tietoja, koska somessa tekstin pituus on muutenkin ollut lukijoiden sietokyvyn rajoilla.

Tupakki on pitkään ollut osa katukuvaa, ja ennen röyhyteltiin kapakoissa ja toimistoissakin. Vähemmän nykyisin, mutta muistellaan tupakan historiaa Helsingissä. Nyt tuli taas pitkä stoori, eväät mukaan jos luet kokonaan.
Suomessa oli tupakkaa (nicotiana tabacum) tupruteltu jo 1600-luvulta lähtien. Sitä viljeltiinkin ahkerasti. Suomen jouduttua osaksi Venäjää alkaa sieltä virrata paperossia tänne, ja meikäläiset tehtaat joutuvat vaikeuksiin. Ja tietysti tupakkaa myös ryhdytään mainostamaan.

Helsingissä toimii useita tupakkatehtaita. Ensimmäinen ja merkittävin niistä on Krunikassa Borgströmin tupakkatehdas, joka perustettiin 1834. Se laajeni useaan otteeseen, lopulta koko korttelin kokoiseksi. Meritullintorin talokin on yhä paikallaan, vaikka vaurioitui sekä sisällissodassa että venäläisten pommituksissa 40-luvulla. Isoimmillaan tehtaassa oli 700 työntekijää. Kolme sukupolvea Borgströmejä toimi johdossa ennen kuin maan suurimpiin kuulunut valmistaja Strenbergin tupakkatehdas osti sen 1919 ja lopetti 1928. Lopulta Rettig osti Pietarsaaren ylpeyden 1976.

Borgströmin Bruna prima -sikarit olivat suosittuja paremman väen kammareissa, Svarta ankaret (Musta ankkuri) tai Aina yhtä hyvä tavallisen väen tuvissa. Kasakka oli sopiva nimi myös, sillä paperossi sanana on venäjälaina ja vasta vuosisadan vaihteessa savuke korvasi sen kielessä. Piipun suosio laski savukkeiden tehdasvalmistuksen myötä.

Henrik Borgström (26. huhtikuuta 1799 Loviisa – 30. kesäkuuta 1883 Helsinki) oli suomalainen liikemies, kauppaneuvos ja merkittävä vaikuttaja Helsingin elinkeino- ja kulttuurielämässä.

Porvoolaisen kauppiassuvun poika jäi varattomaksi isän kuoltua. Hän nousi apupojasta Helsingin vaikutusvaltaisimpiin miehiin. Opiskeltuaan kirjanpitäjäksi hän hankki kokemusta myös ulkomailla ja toimi 1818–1821 Liverpoolissa Englannissa Joseph Leigh & Co -yhtiön Ruotsin-kirjeenvaihtajana. Borgström perusti Helsinkiin 1823 kauppahuoneen.  Hän laajensi liiketoimia käynnistämällä 1834 tupakkatehtaan, joka oli pitkään Suomen suurin. Vuodesta 1847 hän oli osakkaana Forssan puuvillakehräämössä. Siitä muodostettiin 1859 Forssa Osake Yhtiö, jonka toimitusjohtajana Borgström oli vuoteen 1865. Se oli hänen kannattavin liiketoimensa ja alansa toiseksi suurin yritys Finlaysonin jälkeen. Borgström oli myös suurin yksittäinen osakkeenomistaja Suomen Yhdyspankissa, joka perustettiin 1862. Kuollessaan vuonna 1883 k auppaneuvos Borgström oli yksi Suomen varakkaimmista liikemiehistä.

Puutarhanhoidosta kiinnostunut Borgström perusti useita Helsingin puistoja. Hän vuokrasi vuonna 1834 kaupungin eteläpuolella sijainneen nykyisen Kaivopuiston alueen kaupungilta 50 vuodeksi ja perusti yhtiön, joka rakennutti alueelle puiston, suositun Ullanlinnan kylpylän ja ravintola Kaivohuoneen. Vuonna 1851 perustettiin Borgströmin johdolla Eläintarhan puistoyhtiö, joka rakennutti kaupungin pohjoispuolelle nykyiset Eläintarhan ja Alppipuiston puistoalueet. Suunnitelmat eläintarhan tai terveyskylpylän perustamisesta tälle alueelle eivät toteutuneet ja vuonna 1862 valmistunut rautatie halkaisi puiston kahtia, mutta Borgström rakennutti Alppipuistoon vuonna 1870 ravintola Alppilan. Alppipuisto siirtyi vuonna 1875 Suomen Puutarhayhdistykselle. Eläintarhan alueen Borgström luovutti kaupungille 1877. Muistona on Walter Runebergin veistämä Borgströmin rintakuva Helsingin Eläintarhassa. Hän kunnostutti puistoksi myös Helsingin kaupungilta vuokraamansa Tullisaaren kartanon ympäristön.

Borgström oli myös merkittävä tieteen, taiteen ja kulttuurin suosija ja mesenaatti. Hänen ystäviinsä kuuluivat  J. V. Snellman ja Zachris Topelius, samoin Johan Ludvig Runeberg ja Fredrik Pacius. Borgströmin kaupunkikoti sekä hänen kesäpaikkansa Tullisaari olivat pääkaupungin kirjailijoiden ja taiteilijoiden tärkeitä kokoontumispaikkoja. Hän toimi Finska Konstföreningenissä ja oli Konstnärsgilletin puheenjohtaja.

Borgströmin pojista Henrik Borgström nuorempi  toimi Suomen Yhdyspankin ensimmäisenä toimitusjohtajana, Johan Leonard Borgström jatkoi  isänsä seuraajana Forssa Oy:n johdossa ja kohosi myöhemmin valtiopäiväedustajaksi, Carl Emil Borgström toimi kauppiaana ja konsulina Helsingissä, Georg Borgströmistä tuli maanviljelysneuvos ja August Borgströmistä Forssa Oy:n toimitusjohtaja ja kauppaneuvos. Tyttäristä Maria Emelie (1840–1881) avioitui serkkunsa,  kenraali Julius af Lindforsin kanssa ja Adelaide (1846–1889) arkkitehti Theodor Deckerin kanssa. Molemmilla oli tärkeä rooli Talvipuutarhan rakentamisessa Eläintarhaan, Decker myös piirsi tupakkatehtaan laajennuksen.

Kreikkalainen Achilles Kyriaco Christides aloitti savukkeiden valmistuksen Helsingissä 1899, Tupakkatehdas Fennia sai nimensä 1901. Ammattitaito oli hankittu tupakkatehtaissa Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Fennian kuuluisin tuote on Työmies, ja tähän pölli- eli holkkisavukkeeseen keskityttiin 1902 eteenpäin.
Toiminnan laajentuessa rakennettiin 1913 Helsingin Ruoholahdenkatu 29:ään uusi tehdasrakennus (Valter Jung ja Emil Fabritius). Korttelin kokoinen tehdas oli Helsingin ensimmäisiä taloja, joissa käytettiin betonipalkkeja ja betonisia välipohjia, ja nykyään liike- ja asuinrakennus. Fennia siirtyi 1961 turkulaisen Rettigin omistukseen. Työmiehen valmistus lopetettiin 1984.
Pienempiä tehtaita Stadissa olivat mm. Helsingin tupakkatehdas ja Suomalainen tupakkatehdas. Duuni oli rankkaa ja vähitellen koneet korvasivat kädet.

Myöhemmin Suomen Tupakka Oy osti 1930 Itämainen Paperossitehdas Oy:n Lastenkodinkatu 5:ssä sijainneen tehtaan ja jatkoi tämän pääsavukemerkkien sekä joidenkin Suomalainen Tupakkatehdas Oy:n merkkien valmistusta. Omista tuotemerkeistä ylivoimainen oli North State.
Vuonna 1964 tehdas siirtyi Ruoholahdesta Lauttasaareen. Ruoholahden tehdas myytiin ja sen paikalle rakennettiin liike- ja toimistorakennus. Lauttasaaren tehdas toimi 1995 saakka, töissä oli enimmillään 495 henkilöä vuonna 1974.

Suomen Tupakka Oy:n toimirakennus/tehdas Lastenkodinkadun ja -kujan kulmassa
tuntematon kuvaaja

Tupakan valmistusta 40-luvulla Suomen Tupakka Oy:ssä

Lauttasaari, Melkonkatu 9, 11. Keskellä Suomen Tupakka Oy, Melkonkatu 11.
Scan-Foto, Valokuvaaja 1984

Palataan vielä tupakan näkyvyyteen Stadissa. Kysyntä on ollut kovaa, ja suomalaiset olivat 20-luvulla maailman kovimpien tupruttelijoiden joukossa. Sodan aikana tupakka oli kauppatavarana arvokasta. Muonatupakat saivat miehet polttamaan sodassa, ja tapa jäi. Filtteritupakat tulivat markkinoille 50-luvulla mutta olivat kalliita, joten piipun suosio kasvoi. Samalla vuosikymmenellä todettiin yhteys keuhkosyöpään. Silti 70-luvulla melkein puolet miehistä tupakoi, naisistakin melkein viidennes.
Piti ryhtyä rajoittamaan savuttelua:
Televisiomainonta loppui 1971, alle 16-vuotiaillle myynti kiellettiin 1978 ja mainonta kokonaan. Ikäraja nousi 18:aan vuonna 1995, 1999 loppui lentokoneessa polttaminen viimeiseltä Finnairin kaukoreitiltä, 2002 tulivat varoitusmerkinnät pakkauksiin, 2007 ravintolat muuttuivat savuttomiksi ja 2012 tupakat poistuivat kaupan tiskeiltä.

 

Sikariliike Paul Studen myyntitiski, 1930 -luvulla Helsingissä kolme liikettä osoitteissa Unioninkatu 28, Heikinkatu 16 sekä Mikonkatu 1.
Pietinen Aarne Oy, 1930 -luku. 

 

1930-luku . Ravintolayleisöä Esplanadinkappelin ulkopöydissä (vas.). Kaksi naista nauttivat virvokkeita (kahvia, konjakkia ja tupakkaa) pöydän ääressä.

 

Vuonna 1957 yhä useammat siirtyivät piippuun tupakan hinnan noustessa. Kysynnän kasvaessa piipuille myönnettiin tuontilisenssejä, mm. Ranskasta saatiin tuoda 450 000 ja Englannista 160 000 markan arvosta piippuja. Helsinki 8.10.1957.
Journalistinen kuva-arkisto/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma. 1950-luku . Arvi Sandman ja Pauli Bergström istumassa Alppilan kallioilla tupakoimassa. Arvi Sandman on ottanut kuvan itselaukaisimella.

1950 -luku puoliväli. Herrasmies tarjoaa tulta naiselle. Elanto-lehden kuva.

 

Nuori mies myymässä kukkia vappuun valmitautuvalla kauppatorilla keväällä 1961. Tarjolla oli mm. atsaleaa, neilikoita ja ruusuja.
Jyrki Pälviö, 1961.
Journalistinen kuva-arkisto/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma1961 . VW-Auto oy Herttoniemessä. Kuva yrityksen kahvilasta. Kuvassa yrityksen henkilökuntaa.

 

1960 -luku . Tupakkakauppa. Nuori nainen ja mies polttavat tupakkaa Expo-hallissa, Kasarmitori 2.

 

1970-luku. Finlandia-talon rakennusmiehiä tauolla. Näyteikkuna jossa ainakin tupakkatuotteita ja ehkäisyvälineitä. Kuvaaja heijastuu osittain lasista.

 1974.

Ja vielä pari anekdoottia.

Palturitupakka eli kessu eli nurkantakanen (Nicotiana rustica) sisältää virginiantupakkaan verrattuna 10 % enemmän nikotiinia. Mutta maistuu p:lle. Siitä tehdään mahorkkaa, jota venäläiset polttavat, ja on se suosittua Aasiassakin.
Oletko koskaan kuullut Jalmari Ahokkaasta? Harva on, vaikka ehkä pitäisi. Hän on nimittäin keksinyt sätkäkoneen – ja tehnyt sillä melkoisen omaisuuden. Keksintö syntyi 30-luvulla, patentin sai 1942. Ahokkaan verstas Pitäjänmäessä tuotti näitä ”Etu-sätkäkoneita”, joita oli aikoinaan melkein jokaisen taskussa. Nykyään Ahokkaan nimeä kantava säätiö tukee mm. syöpiin liittyvää lääketieteellistä tutkimusta.