-
Francesca Woodman Valokuvataiteen museossa
Francesca Woodmanin (1958-1981) tarinassa on kaikki nykyaikaisen taiteilijalegendan ainekset. Nuori taiteilija keskittyy valtavalla intohimolla taiteeseensa, taloudelliset huolet painavat eikä julkista hyväksyntää irtoa. Taiteilija uhraa itsensä taiteelleen – Woodmanin tapauksessa sekä vertauskuvallisesti että traagisen konkreettisesti. Masennuksesta kärsinyt nuori nainen syöksyy manhattanilaisen pilvenpiirtäjän korkeuksista kuolemaan vain 22-vuotiaana. Myöhemmin kuvat ”löydetään” ja taiteilijasta tulee myyttinen tähti. Woodman on inspiroinut myös monia nykyisiä valokuvaajia. Juttelin näyttelyn lehdistötilaisuudessa esimerkiksi Elina Brotheruksen kanssa, ja hän kertoi teosten tehneen vuonna 1993 suuren vaikutuksen. Woodmanin töitä oli silloin esillä ja nuori valokuvauksen opiskelija eläytyi niiden maailmaan syvästi, eikä hän suinkaan ollut ainoa. Woodman on vedonnut etenkin naisten mielikuvitukseen. En itse muista kovin tarkkaan tuota näyttelyä, mutta olin kyllä…
-
Alec Soth Valokuvataiteen museossa
Valokuvataiteen museo ja Helsingin Juhlaviikot ovat onnistuneet saamaan nähtäväksemme Alec Sothin (s. 1969) Gathered Leaves -näyttelyn. Juhlaviikkojen toiminnanjohtaja Topi Lehtipuu on suuri Alec Sothin ihailija, ja itsekin valokuvauksen harrastaja. Juhlaviikot tekee yhteistyötä myös Taidehallin kanssa Niki de Saint Phallen näyttelyn osalta. Alec on yksi puhutuimmista amerikkalaisista nykyvalokuvaajista ja monen alan ammattilaisen suuri suosikki. Kiertävän näyttelyn on kuratoinut Kate Bush, ei kuitenkaan se laulaja vaan Barbicanin entinen johtaja, joka on yksi valokuvauksen tunnettuja kuraattorinimiä. Tässä on linkki hänen ja Alecin keskusteluun näyttelystä: Photo London pressitilaisuus. Se on peräti kolmen vartin pituinen pätkä, eikä erityisen hyvin editoitu mutta asiaan vihkiytynyttä se kiinnostanee. Samalla youtubesta löytyy muitakin klippejä. Neljästä valokuvasarjasta koostuva näyttely vie…
-
Poimintoja galleriakierrokselta
Nostalgia ei ole yleensä hedelmällinen lähtökohta kiinnostavalle taiteelle, koska se ruokkii pikemminkin kliseistä sentimentaalisuutta. Ja mitä pienemmän piirin nostalagiamatkalla ollaan, sitä vaikeammaksi käy saada siitä irti jotain erityistä. Aivan kuivin lahkein ei selviä Helsinki Contemporaryn Luokkaretki -näyttelykään, vaikka silkka tekemisen ilo ja hauskuus tarttuvat katsojaankin. Näyttely koostuu Hannaleena Heiskan (s. 1973), Rauha Mäkilän (s. 1980), Maiju Salmenkiven (s. 1972), Timo Vaittisen (s. 1976) ja Camilla Vuorenmaan (s. 1979) teoksista – ja heidän yhteisestä historiastaan 2000-luvun alkupuolella Kuvataideakatemiassa. Kaikki ovat menestyneet urallaan ja yltäneet ns. museosarjaan eli töitä löytyy tärkeistä museokokoelmista. Kaikki ovat olleet myös näyttelyidensä ja julkisuuden kautta suhteellisen paljon esillä. Näyttelyn ripustus rikkoo rohkeasti perinteisen galleriaripustuksen tylsyyttä – tosin…
-
Poliittista valokuvaa ja galleriavisiittejä
Ateneumissa on auki Japanomania-näyttely, ja Japanivaikutelmia löytyy myös Forsblomilta: Jaboc Hashimoto. Tämä yhdysvaltalainen taiteilija on syntyisin (s.1973) Coloradosta ja asuu nykyään Brooklynissa, New Yorkissa. Hänellä on kuitenkin japanilaiset sukujuuret (tosin myös irlantilaiset), joten perinteisen japanilaisen leijanrakennustekniikan käyttäminen taiteessa on ollut hänelle luonteva valinta. Langoilla kiinnitetyt pienet riisipaperimaalaukset muodostavat kokonaisuuden, joka on tavallaan veistoksen ja maalauksen välimaastossa. Työt ovat jännittäviä ja tekniikka meikäläisittäin erikoinen, vaikka se ei ymmärtääkseni olekaan aivan ainutlaatuinen sovellus perinteestä. Hashimoto on tehnyt maailmalla myös valtavan kokoisia installaatioita samalla tekniikalla. Ehkä muillakin on muistissa hänen Armada -teoksensa Forsblomilla vuonna 2013, joka täytti ison salin keinahtelevilla pienillä veneillä. Tuo teos jäi ainakin itselleni mieleen. Forsblomilla on samaan aikaan myös…
-
Kiinnostavia näyttelyitä: maalauksia ja valokuvaa
Viime aikoina on ollut esillä niin runsaasti kiinnostavia näyttelyitä, ettei kaikkiin ole ollut mahdollisuus perehtyä heti tuoreeltaan. Pari on vielä käymättä, joten niistä tulee kommentit kunhan ehdin paikalle. Marjatta Tapiola on koonnut näyttelyn Sculptoriin, jossa hänen töitään oli esillä viimeksi 2013. Tuolloin hänellä oli samaan aikaan retrospektiivi Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa. Sattuipa samaan aikaan myös hänen tekemänsä Sauli Niinistön muotokuvan julkistus. Nyt esillä on tuoreita töitä, joissa on yhä tuttu intensiteetti, villi viiva ja rohkea värin käyttö. Aiheet härjistä kalloihin ja mieshahmoihin ovat nekin tuttua Tapiolaa. Hänen viime vuosien tyyliinsä maalaukset ovat kookkaita, mutta mukana on nyt myös pienempiä töitä. Tapiolan omaleimainen, tunnistettava tyyli on kuulunut pitkään omiin suosikkeihini. Hienoa,…
Katsauksia kulttuuriin
