-
Tamara Piilola & Jenni Hiltunen
Laskeskelin pari päivää sitten käyneeni alkaneen vuoden aikana noin 50:ssä näyttelyssä. Sitä kai voi pitää suhteellisen ahkerana taiteen seuraamisena. Olen huomannut siihen liittyvän kaksi toisilleen vastakkaista ilmiötä. Kun katsoo paljon taidetta, omat mieltymykset terävöityvät. Oppii ymmärtämän omaa makuaan ja mieltymyksiään. Samalla näkee, millaisia vaikutteita liikkuu, miten eri tekniikoilla tehdään mielenkiintoista jälkeä ja mitä se vaatii tekijältä. Voisi kai sanoa, että kuten missä tahansa lajissa: harjoitus kehittää. Se tarkoittaa myös sitä, että antaa tilaa omalle vaikutelmalle, aistien välittämälle havainnolle. Käyn usein katsomassa kiinnostavan näyttelyn pari kolme kertaa, ensin hyvin spontaanisti ja sitten analysoidummin. Myös oma mielentila voi vaikuttaa tulkintaan. Tiiviistä taideharrastuksesta seuraa ilmiö, josta olen hyvin tietoinen ja yritän pitää asian…
-
Hienoja maalauksia gallerioissa
Maalaustaiteen ystävän karkkipäiviin kuuluvat myös lukuisat muut kiinnostavat näyttelyt. Poimitaan sieltä lyhyesti muutama. Forsblomilla on Chantal Joffen (s.1969) uusia töitä, ja samalla myös taiteilijalle uudella tekniikalla eli pastelliliidulla tehtyjä töitä. Joffehan tunnetaan paremmin isoista naisia ja lapsia esittävistä maalauksistaan, joissa on arkielämän tapahtumia ja usein myös korostuneen ruumiillisia, elämän kuluttamia hahmoja. Joffe on käyttänyt itseään usein mallina, eikä todellakaan tee sitä imartelevasti. Itse asiassa jäin miettimään, miksi juuri Briteissä on useita groteskeista ihmishahmoistaan tunnettuja maalareita (Joffekin on brittiläinen, vaikka syntyisin Jenkeistä ja ttaiteilijaperheestä). Mainitaan nyt vaikka Francis Bacon, Lucian Freud ja Jenny Saville. Valokuvaaja Diane Arbusin yhdeksi esikuvistaan nostanut Joffe on siis usein ollut eräänlainen inhorealisti, joka etsii arjesta vinoja,…
-
Kuvapoimintoja gallerioista
Muiden kiireiden vuoksi täytyy nyt jättää pidemmät kirjoitukset väliin, mutta täytyy silti laittaa joitakin kuvia kiinnostavista näyttelyistä. Kannattaa käydä katsomassa! Viggo Wallensköld (s. 1969) on luonut töissään kavalkadin hahmoja, joiden olemuksessa yhdistyy monenlaisia ristiriitoja, jännitteitä ja rajapintoja. Raajarikkoisuus, sukupuoli-identiteetti, lihavuus… erilaiset poikkeamat ovat olleet aiheina, ja niihin on aina sisältynyt myös vahva psykologinen lataus. Osa teoksista on aina ollut huolellisestti maalattuja yksityiskohtineen, toiset spontaanimpia ja ekspressiivisempiä – aina kuitenkin hyvin tunnistevalla tyylillä. Taiteilijaperheen poika on tehnyt pitkään yhteistyötä Taidesalongin kanssa, vuosituhannen alusta ja lukuisten näyttelyiden taipaleella, ja gallerian tilat sopivatkin poikkeuksellisen hyvin yhteen hänen tyylinsä kanssa. Viggo on Vuoden nuori taiteilija vm. 2005. Häneltä on ilmestynyt uusi kirja kuvitteellisesta sienitieteilijästä,…
-
Pikakommentit galleriakierrokselta
Täytyy tällä kertaa kirjoitella vain lyhyet kommentit kiinnostavimmista näyttelyistä, sillä kevään muu anti painaa kohta päälle. Kevään tapahtumia ovat valmistuvien kuvataiteilijoiden näyttelyt ja muutakin kiinnostavaa on luvassa. Aloitetaan kommentit A:sta eli Ailan taidegalleriasta, joka esittelee vasta kolmannen näyttelynsä. Nyt kyse on Imaginarium – Kuvan henki -kutsunäyttelystä. jossa Kuvataideakatemian opiskelijat kohtaavat alumnit. Mukana on 15 taiteilijaa. Kuratoinnista vastaa Ville Laaksonen. Osa tekijöistä oli siis ennestään tuttuja, toiset eivät. Asetelma tuntui kiinnostavalta, valitettavasti näyttely ei yllä näihin odotuksiin. Suurin pulma on se, että Katajanokan jugendtalossa oleva galleria on tiloiltaan haasteellinen tällaiselle näyttelylle. Mukana on paljon teoksia ja useita varsin kookkaita. Ripustus on ollut vaikea, eikä se kaikilta osin toimi. Sellaisten jännitettä kuin…
-
Sinkka, Taidehalli, Amos Anderson ja poimintoja
Sinkka eli Keravan taidemuseo kuuluu pienten kaupunkien taidemuseoiden sarjaan, joiden haasteita ovat kaupungin byrokratiassa luoviminen, niukat resurssit ja viestinnällinen näkyvyys. Keravalla museon tilat ovat nykyisin asialliset, vaikka arkinen rakennus ei heti sellaista vaikutelmaa luokaan. Sirkka-Liisa Lonka (s. 1943) on kokenut ja tuottelias taiteilija, joka on työskennellyt monien erilaisten tekniikoiden parissa (öljymaalaus, grafiikka, piirustus, pastelli, munatempera, paperimassa). Edellinen yksityisnäyttely Amassa 2013 oli hieno ja nyt pääsee tutustumaan hänen töihinsä pidemmältä ajalta. Lonka piti ensinäyttelynsä vuonna 1970. Varsinaisesta retrospektiivistä ei kuitenkaan Sinkassa ole kysymys. Teoksia on kolmesta aiheesta: viidakko, meri ja abstraktit pastellit. Lonka on viettänyt paljon aikaa ulkomailla, Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Vapaaehtoistyön parissa hän on vetänyt taidetyöpajoja. Viidakkoaiheiset kuvat…
Katsauksia kulttuuriin
