Sara Hildénin taidemuseo jatkaa ansiokasta kotimaisten maalareitten retrospektiivisarjaansa. Nyt vuorossa on Jarmo Mäkilä (s. 1952). Näyttely on avautunut jo helmikuussa ja päättyy toukokuun lopussa, eli hyvin ehtii vielä katsomaan. Itse ehdin käymään vasta pari viikkoa sitten ja olen sen jälkeen lueskellut myös hienoa näyttelykirjaa. Nyt sitten vihdoin oli tuokio myös kirjoittaa tunnelmia blogiin. Mäkilä on retrospektiivin kannalta siinä mielessä kätevä taiteilija, että hänellä on hyvin selkeitä tiettyihin aiheisiin ja ilmaisuun keskittyviä jaksoja. Näyttelyssä lähdetään liikkeelle 70-luvun jykevistä työläiskuvista ja kubistisista pastisseista, mutta varsinaisesti kattavammin tuotantoon päästään kiinni 80-luvun töiden kautta. Mäkilää on sanottu yhdeksi keskeisistä postmodernisteista, eli korkeakulttuurinen sisältö sekoittuu populääreihin aiheisiin. Mäkilällä vaihe alkaa kyllä jo edellisen vuosikymmenen puolelta, mutta siinä…