-
Poimintoja galleriakierrokselta
Nostalgia ei ole yleensä hedelmällinen lähtökohta kiinnostavalle taiteelle, koska se ruokkii pikemminkin kliseistä sentimentaalisuutta. Ja mitä pienemmän piirin nostalagiamatkalla ollaan, sitä vaikeammaksi käy saada siitä irti jotain erityistä. Aivan kuivin lahkein ei selviä Helsinki Contemporaryn Luokkaretki -näyttelykään, vaikka silkka tekemisen ilo ja hauskuus tarttuvat katsojaankin. Näyttely koostuu Hannaleena Heiskan (s. 1973), Rauha Mäkilän (s. 1980), Maiju Salmenkiven (s. 1972), Timo Vaittisen (s. 1976) ja Camilla Vuorenmaan (s. 1979) teoksista – ja heidän yhteisestä historiastaan 2000-luvun alkupuolella Kuvataideakatemiassa. Kaikki ovat menestyneet urallaan ja yltäneet ns. museosarjaan eli töitä löytyy tärkeistä museokokoelmista. Kaikki ovat olleet myös näyttelyidensä ja julkisuuden kautta suhteellisen paljon esillä. Näyttelyn ripustus rikkoo rohkeasti perinteisen galleriaripustuksen tylsyyttä – tosin…
-
Artsin Sinä & Minä muotokuvassa
Artsi eli Vantaa taidemuseo risti hiljattain itsensä nimikilpailun jälkeen uudelleen ytimekkäästi ja täsmensi valikoima- ja näyttelylinjaansa. Museo erikoistuu graffitiin, katutaiteeseen ja performanssiin. Uuden avauksen ensimmäinen näyttely on Sinä & minä muotokuvassa. Museon verkkosivuilta ei näyttelystä, eikä oikeastaan mistään muustakaan selviä yhtään mitään. Museo näyttää olevan sentään, kuten nykyään kuuluu asiaan, facebookissa, twitterissä ja instagramissa. Viestinnän informatiivisuudessa on kuitenkin sielläkin rankasti toivomisen varaa. Googlehaku ei löydä museosta tai sen näyttelystä juuri mitään. Lehtijututkin ovat jääneet vähiin. Tiesin näyttelystä kuitenkin etukäteen hieman, ja avajaisiinkin oli tarkoitus mennä. En tuolloin päässyt paikalle, näyttely tuli nyt kuitenkin katsottua. En muista, milloin olisin viimeksi käynyt näin sekavasti kuratoidussa, oudosti ripustetussa ja yleisilmeeltään lähinnä hämmentävässä näyttelyssä.…
-
Elina Brotherus, Janne Räisänen ja muuta ajankohtaista
Suhteeni Elina Brotheruksen töihin on ollut pitkään varsin kaksijakoinen. Hänen välineen hallintansa on suvereenia ja pidän hänen vanhan koulukunnan otteestaan. Tekninen taituruus on valokuvassa keino tehdä haluamaansa jälkeä, eikä se silti taitavalla kuvaajalla hallitse tekemistä. Tässä Brotherus onnistuu. Myös hänen tuotannossaan toistunut liikkuminen maalaustaiteen kuvakielen ja valokuvan rajamaastossa on kiinnostanut, joskin kuvat ovat toisinaan yllätyksettömiä. Brotherus on samoin paneutunut kuvan tekijän ja mallin suhteeseen, vaikka onkin itse isossa osassa tuotantoaan kuviensa malli. Näin on myös Heinolla esillä olevassa uudessa näyttelyssä Les Femmes de la Maison Carré. Se on kuvattu toukokuussa 2015 Alvar Aallon piirtämässä talossa Ranskassa. Ateneumin taidemuseon johtaja Susanna Pettersson, joka toimi aiemmin sekä Alvar Aalto -säätiön että Alvar…