Kohu kahden tunnetun taiteentekijän, Aku Louhimiehen ja Kenneth Greven, johtamistavoista käy kiihkeänä. Olen itse pohtinut asiaa paljon, koska vuosia työsarkaani on ollut johtamisen kehittäminen ja työyhteisöjen ongelmatilanteiden ratkominen. Niinpä ajattelin tehdä blogissa poikkeuksen ja käsitellä kuvataiteen lisäksi luovan työn johtamiseen liittyviä erityispiirteitä. Heti alkuun on syytä tosin esittää tärkeä kysymys: poikkeaako luova työ muusta työelämästä? Pyrin vastaamaan siihen tekstin lopussa. Louhimies oli käyttänyt nöyryyttäviä menetelmiä johtamisessaan, rikkonut yksityisyyden rajoja utelemalla intiimejä yksityiskohtia kollegoidensa elämästä ja kohdistanut kovia menetelmiään valikoivasti. Käytännössä samat sanat voisi kirjoittaa Grevestä. Hän oli lisäksi syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun. Merkittävä ero on tietysti se, että toinen on toiminut vääristyneellä tavalla yksittäisissä elokuvaprojekteissa, toinen vuosikymmenen vakiintuneen organisaation johdossa. Ilmiö…