-
Emma Ainalan ihmemaassa
Alkusyksystä vähän koulujen alkamisen jälkeen keskustelin kadulla erään naapuruston tutun kanssa. Saattoi olla perjantain iltapäivä, ja ohitsemme kulki viereisen koulun oppilaita. Puolen tusinan tytön ryhmä oli riehakkaalla tuulella, kikattivat ja jonkin asian tiimoilta alkoi leikillinen kirkuminen. Keskustelukumppanini, tomera eläkelaisrouva, alkoi ihmetellä teinityttöjen tarvetta tuollaiseen yhteiseen mekastamiseen. Sosiaalipsykologina valotin ilmiön taustaa. Siitä pohdinta siirtyi siihen, miten eri tahtiin tuon ikäiset tytöt ja pojat kypsyvät. Viereisessä koulussa on ala-aste ja kirkuvat tytöt olivat varmaankin sen vanhimpia oppilaita. Meikattuina, huolellisesti pukeutuneina ja fyysiseltä kehitykseltäänkin he olivat kovasti jättämässä lapsuuttaan taakse, mutta vielä ei ollut aikuisuuden kynnys ihan kopisteltavissa. Lippalakkipäiset pojat näyttivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vielä nappuloilta ja kiinnostus tyttöihin enimmältään vielä kiusaamisen…
-
Valokuvan ja maalauksen suhteesta
Päätoimittaja on patistellut päivittämään blogia, kun edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo viikkoja. Kysyin, voisinko välillä kirjoittaa muutakin kuin ajankohtaisesta näyttelystä. Päätoimittaja – hän on hyvä tyyppi! – lupasi, että voin kirjoittaa ihan mistä aiheesta vain. Niinpä tuumin, jospa pohdiskelisin hiukan valokuvan ja maalauksen välistä suhdetta. Samalla voisin sivuta muutamaa ajankohtaista näyttelyäkin. Olen kuullut lukuisia kertoja, kuten varmasti moni muukin, toteamuksen maalauksesta: onpa hieno, melkein kuin valokuva! Ja toisaalta sitten valokuvasta voidaan sanoa: onpa hieno, melkein kuin maalaus! Tietysti kukaan kulttuurin harrastaja ei tuollaiseen sorru… Silti minulle erityisen kiinnostavaa on pitkään ollut tuo rajapinta, jolla tietyt maalarit ja valokuvaajat leikittelevät. Se ei tietenkään ole sinänsä uutta, sillä tuo harmaa alue on ollut…
-
Vuoden ensimmäinen galleriakatsaus
Taidehiippari on jälleen palannut harhailemaan kuvataiteen poluille pienen joulutauon ja muiden kiireiden jälkeen. Gallerioiden vuosi käynnistyi hiukan eritahtisesti, mutta nyt ovat kaikki ehtineet jo avata näyttelynsä. Aloitetaan pieni katsaus vaikka Forum boxista Camilla Vuorenmaan Areena-näyttelyllä. Tällä kertaa aiheena on sirkus; Camillalla on tapana hakea aiheita tällaisella ”etnografisella” menetelmällä jotain yhteisöä seuraamalla. Sirkus on aiheena vaikea, koska sitä on käytetty paljon ja siihen liittyy huimasti kaikenlaisia stereotypioita. Täytyy tässä sivumennen mainita, että vuosia sitten eräs hyvä ystäväni sai kesäduunin sirkuksen teltanpystyttäjänä. Tuoreelle ylioppilaalle siinteli mielessä proosallinen seikkailu pitkin kesäistä Suomea. Arki oli kuitenkin toista. Vaihtuvilla paikkakunnilla edessä oli aina sama pystytys- ja purkamishomma, siinä välillä rankkaa fyysistä työtä eläinten hoitamisessa ja vaikka…
-
Gallerianamuja
Marraskuun harmaudessakin on esillä ollut paljon kiinnostavaa taidetta. Olen kiertänyt näyttelyissä muiden kiireiden keskellä, aikaa blogiin kirjoittamiseen ei vain ole ollut löytyä. Täytyy nyt kuitenkin laittaa lyhyet kommentit muutamista namupaloista. Tätä kirjoittaessani valtuusto käsittelee Guggenheimia, mutta päätöksiä ei ole vielä tiedossa. Tietooni tuli myös uusi näyttelytila: Kohta. Se on EMO Säätiön hanke, jossa Teurastamolle tulee korkeatasoinen näyttelytila vuonna 2017. Sitä ohjaa neuvottelukunta, johon kuuluvat: Kuvanveistäjä Martti Aiha, Fiskars Senior Curator Anders Kreuger, M HKA, Museum van Hedendaagse Kunst, (Ny-kytaiteen museo), Antwerpen PhD in Screen Studies, Senior Lecturer in Digital Media at University of Kent, Richard Misek, Lontoo Kuvataiteilija Thomas Nyqvist, Helsinki Kuvataiteilija Nina Roos, Helsinki Kuvataiteilija Hans Rosenström, Lontoo Kuvataiteilija Magdalena…
-
Hienoja maalauksia gallerioissa
Maalaustaiteen ystävän karkkipäiviin kuuluvat myös lukuisat muut kiinnostavat näyttelyt. Poimitaan sieltä lyhyesti muutama. Forsblomilla on Chantal Joffen (s.1969) uusia töitä, ja samalla myös taiteilijalle uudella tekniikalla eli pastelliliidulla tehtyjä töitä. Joffehan tunnetaan paremmin isoista naisia ja lapsia esittävistä maalauksistaan, joissa on arkielämän tapahtumia ja usein myös korostuneen ruumiillisia, elämän kuluttamia hahmoja. Joffe on käyttänyt itseään usein mallina, eikä todellakaan tee sitä imartelevasti. Itse asiassa jäin miettimään, miksi juuri Briteissä on useita groteskeista ihmishahmoistaan tunnettuja maalareita (Joffekin on brittiläinen, vaikka syntyisin Jenkeistä ja ttaiteilijaperheestä). Mainitaan nyt vaikka Francis Bacon, Lucian Freud ja Jenny Saville. Valokuvaaja Diane Arbusin yhdeksi esikuvistaan nostanut Joffe on siis usein ollut eräänlainen inhorealisti, joka etsii arjesta vinoja,…
Katsauksia kulttuuriin
