Helene Schjerfbeckin (1862-1946) tuotantoa on usein selitetty hänen elämänkaarensa tapahtumilla. Tulkintoihin on liitetty käsitys hauraasta, sairaalloisesta ja eristäytyneestä taiteilijasta, jonka pidättynyt tunne-elämä heijastui teoksiin. Viime vuosina on haettu monipuolisempaa ymmärrystä niin teosten kuin elämäntapahtumienkin osalta. Antti J. Jokisen Helene-elokuvassa onkin löydetty totuttua intohimoisempi Schjerfbeck. Harmillisesti huomio silti keskittyy ihmissuhdekoukeroihin, jotka jäävät kaiken lisäksi kovin pinnallisiksi. Ymmärrystä tai oivallusta Schjerfbeckin taiteellisesta olemuksesta elokuvasta ei löydy, vaikka pääosaa esittävä Laura Birn on tehnyt kovasti töitä osatakseen uskottavasti jäljitellä maalaustekniikkaa raaputtamisineen ja palettiveitsen käyttöineen. Apuna on ollut taidemaalari Anna Retulainen, joka on myös maalannut filmissä nähtävät versiot teoksista. Lopputeksteissä kerrotaan elokuvan saaneen inspiraationsa todellisista tapahtumista, eli pohjana on Rakel Liehun fiktiivinen Helene-romaani (2003).…