-
Keräilijöiden kokoelmat esillä: Seppo Fräntin Haava ja Rakkaudella Heino
Kuvataiteen ystävälle on jälleen tarjolla runsaasti herkkuja, kun kokoelmien lisäksi on gallerioissa useita mielenkiintoisia näyttelyitä. Kun keräilijöistä puhutaan, niin laitetaanpa muutama sana keräilyn psykologiasta. Aihetta on tutkittu kohtuullisen paljon ja varsinkin sitä ulottuvuutta, kun keräilystä tulee pakkomielteistä. Itse asiassa keräily jossain muodossa on varsin yleistä, sillä vähintään neljännes ja joidenkin arvioiden mukaan jopa kolmannes meistä keräilee jotakin. Taiteen kerääminen on oma erityinen lajinsa, mutta siihen pätevät samat mekanismit. Keräilyä on selitetty ihmisen lajihistoriasta kumpuavalla piirteellä varmistaa selviytyminen erilaisia resursseja keräilemällä. Tyypillisesti keräilyn luomaan mielihyvään liittyy onnistuminen tietyn esineen saalistamisessa; itse jahti on tärkeää ja sille asetetun tavoitteen saavuttaminen erityisesti. Juuri tämä osa keräilystä luo riippuvuutta, addiktiivisuutta. Toiseksi keräilyyn liittyy kokoelman…
-
Valokuvaa: Pekka Luukkola ja Fotofinlandia
Pekka Luukkola jatkaa Galleria Heinon uudessa näyttelyssään Sense of time maiseman kuvaamista. Kuvat on otettu pitkillä valotusajoilla palkkikameralla, jolloin kuvaan on pystynyt ikään kuin maalaamaan tulella tai valolla. Liekin liikuttaja ei kuvassa enää näy, vain keltainen polte. Usein järvi- tai merimaisemaa tallentavien kuvien tunnelma on epätodellinen: ne tuovat mukaan kolmannen ulottuvuuden, ajan. Järvellä on liikuttu veneellä mutta se ei enää kuvassa ole havaittavissa. Luukkolan perinteinen tekniikka kuitenkin tallentaa vain kuvissa todella tapahtuneen, eli niitä ei ole kikkailtu digitaalisesti. Uudessa sarjassa lentäminen liikkeenä on tärkeää; liike yhtenä jännitteenä on ollut hänen kuvissaan mukana aiemminkin. Näitä kuvia varten Luukkola rakensi laitteen, joka jäljittelee siipien liikettä. Valo- tai liekkikuvat herkistävät tarkastelemaan maisemaa uudella…
-
Kiinnostavia näyttelyitä: maalauksia ja valokuvaa
Viime aikoina on ollut esillä niin runsaasti kiinnostavia näyttelyitä, ettei kaikkiin ole ollut mahdollisuus perehtyä heti tuoreeltaan. Pari on vielä käymättä, joten niistä tulee kommentit kunhan ehdin paikalle. Marjatta Tapiola on koonnut näyttelyn Sculptoriin, jossa hänen töitään oli esillä viimeksi 2013. Tuolloin hänellä oli samaan aikaan retrospektiivi Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa. Sattuipa samaan aikaan myös hänen tekemänsä Sauli Niinistön muotokuvan julkistus. Nyt esillä on tuoreita töitä, joissa on yhä tuttu intensiteetti, villi viiva ja rohkea värin käyttö. Aiheet härjistä kalloihin ja mieshahmoihin ovat nekin tuttua Tapiolaa. Hänen viime vuosien tyyliinsä maalaukset ovat kookkaita, mutta mukana on nyt myös pienempiä töitä. Tapiolan omaleimainen, tunnistettava tyyli on kuulunut pitkään omiin suosikkeihini. Hienoa,…
-
Elina Brotherus, Janne Räisänen ja muuta ajankohtaista
Suhteeni Elina Brotheruksen töihin on ollut pitkään varsin kaksijakoinen. Hänen välineen hallintansa on suvereenia ja pidän hänen vanhan koulukunnan otteestaan. Tekninen taituruus on valokuvassa keino tehdä haluamaansa jälkeä, eikä se silti taitavalla kuvaajalla hallitse tekemistä. Tässä Brotherus onnistuu. Myös hänen tuotannossaan toistunut liikkuminen maalaustaiteen kuvakielen ja valokuvan rajamaastossa on kiinnostanut, joskin kuvat ovat toisinaan yllätyksettömiä. Brotherus on samoin paneutunut kuvan tekijän ja mallin suhteeseen, vaikka onkin itse isossa osassa tuotantoaan kuviensa malli. Näin on myös Heinolla esillä olevassa uudessa näyttelyssä Les Femmes de la Maison Carré. Se on kuvattu toukokuussa 2015 Alvar Aallon piirtämässä talossa Ranskassa. Ateneumin taidemuseon johtaja Susanna Pettersson, joka toimi aiemmin sekä Alvar Aalto -säätiön että Alvar…
-
Samuli Heimonen Galleria Heinolla
Samuli Heimosen töihin tutustuin ensi kerran, kun hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2008. Näyttely Tampereen taidemuseossa oli vaikuttava, vaikka tilaa vaativat teokset eivät aina päässeetkään aivan oikeuksiinsa. Niistä ajoista maalausten koko on pienentynyt, mutta tekniikka on yhä sama. Tai pikemminkin: tekniikka on edelleen hioutunut. Aiheet kumpuavat usein eläimistä, tällä kertaa susista Galleria Heinon uudessa näyttelyssä. Nämä sudet ilmestyvät todellisuuden ja mielikuvien hämärästä rajamaastossa. Heimosen kuvissa minua kiehtoo muutenkin niiden unenomaisuus, ja kun niihin katsojana ikään kuin lipuu sisälle, on vaikutelma vangitseva. Maalaus elää sen mukaan, mistä sitä katsoo. Läheltä löytää lukuisten yksityiskohtien runsauden, joka etäämpää rakentuu toisenlaiseksi kokonaisuudeksi. Maalausta saattaa katsoa pitkäänkin eri suunnista ja etäisyyksiltä, silti siitä löytyy uusia…
Katsauksia kulttuuriin
