Samuli Heimosen töihin tutustuin ensi kerran, kun hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2008. Näyttely Tampereen taidemuseossa oli vaikuttava, vaikka tilaa vaativat teokset eivät aina päässeetkään aivan oikeuksiinsa. Niistä ajoista maalausten koko on pienentynyt, mutta tekniikka on yhä sama. Tai pikemminkin: tekniikka on edelleen hioutunut. Aiheet kumpuavat usein eläimistä, tällä kertaa susista Galleria Heinon uudessa näyttelyssä. Nämä sudet ilmestyvät todellisuuden ja mielikuvien hämärästä rajamaastossa. Heimosen kuvissa minua kiehtoo muutenkin niiden unenomaisuus, ja kun niihin katsojana ikään kuin lipuu sisälle, on vaikutelma vangitseva. Maalaus elää sen mukaan, mistä sitä katsoo. Läheltä löytää lukuisten yksityiskohtien runsauden, joka etäämpää rakentuu toisenlaiseksi kokonaisuudeksi. Maalausta saattaa katsoa pitkäänkin eri suunnista ja etäisyyksiltä, silti siitä löytyy uusia…