-
Suomen taiteen multakausi
Kolme Aalto-yliopiston tutkijaa – Riikka Haapalainen, Tiina Pusa ja Helena Sederholm – ovat kirjoittaneet muhkean teoksen, jossa tarkastellaan niin sanottua Suomen taiteen kultakautta. Sehän tyypillisesti luokitellaan ajanjaksoksi 1880-1910, ja taiteen rooli kansallisen identiteetin rakentaja on sen keskeistä sisältöä. Kirjoittajat ovat pohtineet sen mukana tulleita ja yhä nykypäivänä vaikuttavia seikkoja: kuten kansallisuuteen, maisemaan, sukupuoleen ja yhteiskuntaan liittyviä arvoja. Tarinoissa ja myyteissä on siis arvostuksen taustalla syrjinnän, kolonialismin, luonnon häikäilemättömän hyödyntämisen ja elitismin varjoja. Tämä on tietenkin kiinnostava, provosoivakin, joskaan ei suinkaan uusi näkökulma. Riikka Haapalainen pohtii kultakauden käsitettä ansiokkaasti monesta vinkkelistä. Oleellista kirjassa on kuitenkin tarkastella sitä nykypäivän käsittein, arvostuksin ja tieteellisen laaja-alaisuuden avulla. Siinä otetaan tietoista riskiä: anakronismi, historiattomuuden aiheuttama…
-
Grönlund-Nisunen Taidehallissa, HAMissa Tyko Sallinen
Taidehallissa Grönlund-Nisusen eli Tommi Grönlundin (s.1967) ja Petteri Nisusen (s.1962) retrospektiivi on yksi vuoden merkittävistä näyttelyistä. Se on tärkeä tapahtuma myös siksi, että duon teoksia ei ole täällä – eikä maailmallakaan – nähty kootusti yhdessä. Toki Anhavalla on gallerianäyttelyissä nähty useamman työn kokonaisuuksia, mutta nyt on tarjolla ajallisesti kattava näkymä. Heidän uransa alkoi jo 90-luvun puolivälissä, kotimaisia tunnustuksia sateli vuosituhannen vaihteen tienoilla ja esimerkiksi 2001 Venetsian biennaalin näkyvyys. Senkin jälkeen he ovat olleet paljon esillä maailmalla ja saivat urastaan myös Leonardo da Vinci World Award of Arts -palkinnon 2013. Mielenkiintoisia töitä syntyy yhä, mutta nykytaiteen aina uusia ilmiöitä janoavassa maailmassa heidän ikään kuin uutuusarvonsa on jo karissut. Etabloituneina tekijöinä heitä arvostetaan, silti kiinnostus on jo…
-
Japonismia Ateneumissa
Ateneumin kevään suurnäyttely käsittelee japonismia eli japanilaisen taiteen vaikutusta länsimaiseen – ja tässä tapauksessa etenkin Pohjoismaiden – taiteeseen. Näyttelyn kokoaminen ja siihen liittyvä tutkimustyö on ollut vuosien ponnistus. Ja se todella myös näkyy! Laajassa näyttelyssä vastaan tulee jatkuvasti löytöjä uusien näkökulmien muodossa ja esillä on huima joukko hienoja teoksia. Japonismi ei sinänsä ole uusi aihepiiri, oikeastaan päinvastoin. Lueskelin muhkeaa näyttelyjulkaisua (siinä riittää materiaalia pidemmäksikin aikaa) ja kaivoin myös verkosta aiheeseen liittyviä artikkeleja. Paljon minua perehtyneemmät ovat tekstejä kirjoittaneet, mutta yritin löytää niihin myös oman näkökulmani. Japonismista on kirjoitettu paljonkin, koska se oli aikanaan keskeinen vaihe länsimaisen taiteen kehityksessä. Ateneumin näyttelyssä siihen on löytynyt kuitenkin myös tuoreita sävyjä, tosin ehkä painotukset…