-
Oppenheim ja taiteen valtarakenteet
EMMAn modernin taiteen klassikoita esittelevä ansiokas sarja jatkuu Meret Oppenheimin (1913-1985) näyttelyllä. Kyse on Oppenheimin galleristin Thomas Levyn keräämästä kokoelmasta, jota on täydennetty muutamilla museolainoilla. Kokonaisuuteen kuuluu myös runsaasti valokuvia Oppenheimista; näillä on tunnetusti oma tärkeä asemansa hänen urallaan. Neljään erilaiseen tilaan jaettu ripustus on suunniteltu yhdessä lavastaja Tapio Järvisen kanssa. Kuriositeettikabinetti, buduaari, unitila ja peilisali tukevat hyvin intiimin tunnelman rakentumista, muuten pienet esineteokset eivät saisi riittävää huomiota. Meret Oppenheim myös ironisoi itseään ja turkiskupin merkitystä tekemällä siitä erilaisia toisintoja. Man Rayn kuvissa esiintymistä hän piti yhtä paljon omana teoksenaan kuin kuvaajan, mikä on yksi edelleen hänen tuotannossaan puhuttavista aiheista. Oppenheim on tietysti klassikko, joskaan ei suuren yleisön tuntemuksessa nouse monien muiden…
-
EMMA: Beuys & Eliasson
EMMA eli Espoon modernin taiteen museo on onnistunut suhteellisen pienillä resursseilla tasapainottelemaan yllättävien, taiteellisesti kiinnostavien ja tunnetumpien, takuuvarmojen nimien välillä. Museotila antaa mahdollisuuksia moneen. Tapiolassa ei olla keskustan kävelyetäisyyksillä toisistaan olevien museoiden kainalossa, mutta visiitti on yleensä vaivan arvoinen. Nyt esillä on kaksi taidemaailman isoa nimeä. Toinen näyttely on rakennettu poikkeuksellisen lyhyessä ajassa, vain vuodessa. Toisen taiteilijan näyttelyä on puuhattu ja aikataulutettu neljä vuotta. Ensin mainittu on Joseph Beuys (1921-1986) ja jälkimmäinen Olafur Eliasson (s.1967). Beuysin näyttely koostuu vuonna 1981 hänen Museum Sztukille lahjoittamastaan Polentransport aineistosta. Lódźissa, Puolassa sijaitseva museo on Euroopan vanhin modernin taiteen museo, joka jäi rautaesiripun takana kuitenkin syrjään läntisen maailman taidevirtauksista. Beuys tunsi pitkältä ajalta sen johtajan ja Solidaarisuus-liikkeen…
-
EMMAssa nykyaikaa etsimässä
Näyttely on EMMAn 10-vuotisjuhla; tämä blogipostaus on Taidekiikarinkin merkkipäivä, sillä takana on ensimmäinen vuosi taideharrastajan havaintojen kirjaamista. Näyttelyn nimi on lainattu Olavi Paavolaisen teoksesta, jossa oltiin modernin ihmisen kokemusten parissa. Tuolloin 20-luvulla elettiin teknistymisen murrosta ja uudenlaisen kaupunkikulttuurin nousua. Ihailtiin myös uutta taiteellista ilmaisua. Nyt eletään digitaalisen murroksen aikaa, johon liittyy samanlaisia kaikuja uuden ajan luomisesta. Meidän aikamme ei ehkä ole samalla lailla romanttisen ihanteellinen – tai ei se sata vuotta sitten ehkä ollut aikalaisillekaan. Tietenkään taiteessa oman sukupolven kokemusten tutkiminen ei ole uutta, ja näyttelyn teematkaan eivät hätkäytä tuoreudellaan. The New Me keskittyy oman itsen kehittämisen ilmiöihin, Digital Mankind uuden teknlogian murrokseen ja Nature Kingdom luonnon hallintaan. Varsinkin kaksi…
-
Rodin Ateneumissa, sosialistista realismia ja gallerioiden parhaat
Auguste Rodinia (1840–1917) esittelevä näyttely Ateneumissa oli tietysti pakko käydä katsomassa, mutta en mennyt ihan ensi päivinä arvellen tunkua riittävän. No, kävijöitä oli viikko näyttelyn avautumisesta yhä runsaasti, mikä teki näyttelyn katsomisesta vähän epämukavaakin. Kysymyksessä on nimittäin eräänlainen salonkinäyttely eli teoksia on kahdessa huoneessa ja kolmannessa on Rodinin suomalaisten oppilaiden Sigrid af Forsellesin ja Hilda Flodinin teoksia ja taustatietoa heistä. Esillä olevat Rodinin työt ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pieniä ja osa ns. jälkivaloksia. Siinä mielessä näyttely olikin pieni pettymys, vaikka onkin hienoa nähdä teoksia ylipäätään. Moni niistä on lainassa Rodin-museosta Ranskasta, joskin mukana on tietysti myös museon omassa omistuksessa olevia. Itselleni ennen näkemättömien teosten osuus jäi aika pieneksi. Rodinin…
-
Carol Rama EMMAssa
Osapuilleen kahdensadan teoksen näyttely Carol Raman pitkän elämän varrelta kiehtoo monella tavalla EMMA:ssa. Erilaisia tekniikoita käyttäneen taiteilijan mittakaavakin vaihtelee pienistä piirroksista ja akvarelleista valtaviin maalauksiin. Tuotteliain kausi näyttää osuneen 60- ja 70-luvuille, jolloin Rama teki paljon kollaaseja. Näiden esinekoosteiden tekstuuria ei oikein pysty välittämään valokuvin eli ne täytyy nähdä paikan päällä. Tietysti sama pätee muihinkin teoksiin, mutta piirretyn kuvan olemukseen pääsee silti valokuvankin avulla paremmin kiinni. Mukana on teoksia 30-luvulta alkaen 80-luvun lopulle saakka. Rama halusi antaa itsestään kuvan villinä ja jopa hulluna taiteiljana, joka työskentelee pidäkkeettömästi vailla muodollisen koulutuksen rasitteita. Ainakin hän eli melkoisen eksentristä boheemielämää ja tunsi paljon aikalaistaiteilijoita. Näyttelyn kiinnostavin piirre on ilman muuta ilmaisun ryöpsähtelevä monimuotoisuus,…
Katsauksia kulttuuriin
