-
Keräilyn psykologiaa – Tuomo Sepon kokoelma
Olen kirjoittanut lyhyesti aiemminkin taiteen keräämisen psykologiasta. Aihetta on tullut pohdittua nyt Ateneumissa olevan näyttelyn tiimoilta: Valo muuttaa kaiken – Tuomo Sepon kokoelma. Kysehän on kajaanilaisen 1937 syntyneen englannin ja ranskan lehtorin keräämästä yli 1700 teoksen kokoelmasta, jonka hän lahjoitti museolle. Keräily alkoi alle parikymppisenä, jolloin kukkakaupan lähettinä hankitut rahat menivät Tuulikki Pietilän grafiikkaan. Sopivasti samaan aikaan Ateneumissa on esillä myös Pietilän uraa kartoittava näyttely. Pietilä oli taitava graafikko, jonka merkitystä nostaa osaamisen jakaminen opetustehtävissä. Tove Janssonin puolisona paremmin tunnettuna hänen oma tuotantonsa ei ole suurelle yleisölle kovin tuttua, eikä häneltä löydy tunnusomaista jälkeä. Hän vaihtoi aiheita, tekniikkaa ja ilmaisutapaa niin usein, että hänen omaa kieltään on niistä aika vaikea…
-
Modigliani Ateneumissa
Yksi hartaimmin odotetuista taidenäyttelyistä on vihdoin nähtävissä Ateneumissa: Amedeo Modigliani (1884-1920). Ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa nähdään näin laaja katsaus tämän klassikon teoksiin. Vaikka näyttelystä on paljon juttuja lehdissä ja traaginen elämäntarina on monelle muutenkin tuttu, niin otetaan tähän silti hiukan elämänkertatietoakin. Amedeo oli perheensä nuorin lapsi, joka sairasti jo lapsena paljon. Se teki hänestä ahkeran lukutoukan, mikä näkyi läpi hänen lyhyen elämänsä. Hän aloitti taideopinnot nuorena ja hankki osaamista useammassakin opinahjossa. On hyvä huomata, että hän oli paitsi taiteilija, myös varsin perehtynyt taidehistorian tuntija. Hän muutti 1906 Pariisiin, joka oli tietenkin kaikkien hyvin tuntema taiteen kehityslaboratorio. Yksi hänen suurista esikuvistaan oli Henri Toulouse-Lautrec, samoin Cézanne ja Gaugain. Tuolloin haetttiin vaikutteita mös…
-
Alice Neel Ateneumissa
Ateneumin uusi laaja näyttely esittelee Alice Neelin (1900 – 1984) tuotantoa koko hänen uransa varrelta. Retrospektiivi on kansainvälistä yhteistyötä ja jatkaa täältä Haagiin, Arlesiin ja Hampuriin. Alice Neelin elämässä riitti vastoinkäymisiä, eikä hänen taiteensa saavuttanut erityistä mainetta ennen 60- ja 70-lukuja. Henkilökohtaisiin tragedioihin kuuluvat esikoistyttären kuolema kurkkumätään ja vanhemman tyttären menettäminen isänsä kaappaamana Kuubaan. Elämä oli aineellisesti niukkaa 30-40 -lukujen Amerikassa. New Yorkin Greenvich Villagessa ja Spanish Harlemissa asunut taiteilija liikkui tietysti taiteilijapiireissä, samoin poliittisesti aktiivisissa vasemmistolaisporukoissa. Myöhemmin 60-luvulla hän muutti Upper West Siden vauraammalle taiteilija- ja yliopistoväen alueelle. Näistä piireistä löytyivät myös maalausten mallit. Arvostuksen saavuttaminen kesti pitkään, mutta etenkin myöhäistuotanto nosti hänet vähitellen tunnetuksi. Hän ehti itsekin nauttia…
-
Ateneum: Suomen taiteen tarina
Ateneumin Suomen taiteen tarina -näyttelykokonaisuus jatkaa museon upeaa ja vireää näyttelysarjaa. Museonjohtaja Susanna Pettersson aloitti tehtävässään syksyllä 2014 ja tuntee talon läpikotaisin työskenneltyään siellä aiemmin lähes 20 vuotta. Hänen myötään talossa näyttää olevan kunnianhimoinen ja positiivinen meininki. Näyttelyiden rakentaminen on tietysti suurimmassa määrin ryhmätyötä, mutta johtajan linjaukset ja motivoivuus ovat tärkeitä. Museon asiantuntijat ovat varmasti sisällöllisesti taiteesta innostuneita, mutta se ei aina riitä kävijäkokemuksen kehittämiseen. Museo on saanut paljon palautetta siitä, että klassikot eivät ole välttämättä lainkaan esillä. Kolmoskerros oli ennen remonttia muutenkin ehkä hiukan liian kauan pysynyt samanlaisena ollakseen kiinnostava esillepanoltaan. Sinänsä on erikoista, että ei siellä tosiaan ruuhkaksi saakka aiemmin ihmisiä tungeksinut – nyt samat teokset taas saavat…
-
Japonismia Ateneumissa
Ateneumin kevään suurnäyttely käsittelee japonismia eli japanilaisen taiteen vaikutusta länsimaiseen – ja tässä tapauksessa etenkin Pohjoismaiden – taiteeseen. Näyttelyn kokoaminen ja siihen liittyvä tutkimustyö on ollut vuosien ponnistus. Ja se todella myös näkyy! Laajassa näyttelyssä vastaan tulee jatkuvasti löytöjä uusien näkökulmien muodossa ja esillä on huima joukko hienoja teoksia. Japonismi ei sinänsä ole uusi aihepiiri, oikeastaan päinvastoin. Lueskelin muhkeaa näyttelyjulkaisua (siinä riittää materiaalia pidemmäksikin aikaa) ja kaivoin myös verkosta aiheeseen liittyviä artikkeleja. Paljon minua perehtyneemmät ovat tekstejä kirjoittaneet, mutta yritin löytää niihin myös oman näkökulmani. Japonismista on kirjoitettu paljonkin, koska se oli aikanaan keskeinen vaihe länsimaisen taiteen kehityksessä. Ateneumin näyttelyssä siihen on löytynyt kuitenkin myös tuoreita sävyjä, tosin ehkä painotukset…
Katsauksia kulttuuriin
