Tuttua juttua seuranneille: arkistomateriaalia ravisteltu, nopeiden leikkausten rytmillä katsauksessa tällä kertaa 70-luvun tunnelmia. Hiukan siinä käydään Helsinki-teemasta poiketen myös Espoossa, kuten Maxissa. Juhlaa, arkea, duunia, rakentamista ja purkamista. Innoituksena näissä on ollut perustamani Facebook-ryhmä Kadonnutta Helsinkiä etsimässä. Siinä on 22 000 jäsentä ja kasvu nopeaa. Jostain syystä nämä filmit eivät kuitenkaan saavuta katsojia. Yksi taustatekijä on algoritmi: se ei suosi linkkejä pois Facebookista. Siellä julkaisuun liittyy kuitenkin haittoja, kuten surkea resoluutio. Lisäksi ihmiset itse pelkäävät klikata linkkejä peläten heinäsirkkaparvien, pankkitunnusvarkaiden ja virusten vyöryä. Ja siis täysin turhaan. Vimeon hyvä puoli on myös keskittyminen aiheeseen ilman mainoksia. Jotkut ryhmän jäsenet luottavat algoritmin nostavan heille uutisvirtaan oleellisimman. Tavallaan se tekeekin niin: sieltä…