Renessanssin mestareita Kansallismuseossa

Kansallismuseo ilahduttaa jälleen, ja nyt kyse onkin melkoisesta paketista. Esille on saatu noin 50 maalauksen kokoelma Pohjois-Italiassa vaikuttaneiden maalareiden töitä Renessanssi. Nyt! -näyttelyyn. Lombardiassa, Venetsiassa ja Milanossa 1500–1600 -luvuilla työskentelivät esimerkiksi Rafael ja Tizian. He ovat aikansa tunnetuimpia nimiä, mutta tunnettuja ovat myös Lorenzo Lotto, Tintoretto, Girolamo Romanino ja Giovanni Battista Moroni.
Raffaello Sanzio da Urbino (1483 – 1520), eli Raphael tai suomeksi Rafael, kuoli vain 37-vuotiaana mutta jätti jälkeensä mittavan määrän maalauksia. Hän toimi myös arkkitehtinä. Michelangelo oli hänen kilpailijansa ja samalla vihamiehensä. Leonardo da Vinci oli jo selvästi vanhempi mutta siis myös Rafaelin aikalainen ja antoi vaikutteita hänen töihinsä. Ajan jännitteisiin kuului myös vauraan kirkon toimeksiantoihin liittyvät kateus ja kilpailu. Rafael piti omassa suojeluksessaan kymmeniä oppilaita, jotka toteuttivat töitä ja imivät samalla oppia. Itseäni on aina viehättänyt hänen maalaustensa taidokkuus, kompositioissa ja värien käytössä riittää tarkasteltavaa pitkäksi aikaa. Hän myös aikanaan kehitti maalaustekniikkaa ja käytti erilaisia pigmenttejä. Hänen vaikutuksensa taidehistoriassa jäi seuraaviana aikoina hiukan pimentoon, vaikka olikin aikalaistensa suuresti arvostama. Nykyisin hän on länsimaisen taiteen tähtikentällisessä ilman varauksia. Elämänkertureitten mukaan Rafaelin kuolemaa edelsi seksintäyteinen yö rakastajattaren kanssa, jonka jälkeen hänelle nousi korkea kuume. Hän ei halunnut kertoa asioiden yhteyttä ja sai siksi väärää hoitoa. Mutta näitä tarinoitan ei enää pysty vahvistamaan.
Kun Rafael menehtyi jo nuorena, niin Tizian sen sijaan sinnitteli 90-vuotiaaksi. Se oli tuohin aikaan jokseenkin käsittämättömän korkea ikä. Kirkon ja rikkaiden toimeksiannot tekivät hänestä varsin vauraan taiteilijan. Hänen tyylinsä eli renessanssista sitä seuranneeseen barokkiin, mikä vahvisti myös hänen taidehistoriallista perintöään. Urbinon Venus on yksi jäljitellyimpiä töitä, ja vaikutteet yltävät tähän päivään.
Näyttelyssä on uskonnollisista aiheista tehtyjä maalauksia, useita muotokuvia ja muutama itse asiassa jo renessanssin jälkeisen ajan manieristisia töitä, vaikka eiväthän nämä rajat ole kovin tiukkoja. Ne ovat ilmaisultaan kuitenkin erilaisia ja vertautuvat enemmän nykytaiteenkin keinoihin.
Näyttely on ollut erittäin suosittu, kuten toki kuuluukin. Sinänsä on hassua, että monissa eurooppalaisissa isoissa museoissa renessanssin tai barokin taide ei kerää läheskään samalla tavalla suuren yleisön kiinnostusta.

Museokaupan yhteydessä olevassa pop up-tilassa on Hannu Palosuon (s.1966) renessanssitöistä ammentava näyttely. Hän on Italiassa opiskellut maalari, jonka töitä on ollut esillä laajasti eri puolilla maailmaa. Hän on erittäin arvostettu taiteilija Italiassa, mutta jäänyt täällä ehkä vähemmälle huomiolle kuin ansaitsisi. Hänellä on 6.11. saakka näyttely myös Gumbostrand Konst & Formissa Sipoossa. Kannattaa huomata, että paikka on siirtynyt talviaikaan ja auki vain viikonloppuisin. En ole siellä ehtinyt vielä käymään, mutta ehkä jo ensi viikonloppuna. Paikkahan on muutenkin visiitin arvoinen.

Rafael, Campi ja kaksi Moronin työtä, joista jälkimmäisen otsaa katsoessa huomaa ettei taiteilija ole pääsätnyt mallia vessaan… Näitä kännykällä kuvatessa tuli aika vahvasti mieleen Jorma Purasen valokuvat, kun nuo kiillot ovat hankalia hallita.
Alla Palosuon töitä, jotka tuossa ryhmässä ovat kokonaisuudessaan useiden metrien teos.