Poimintoja galleriakierrokselta
Parin pimeän päivän ratoksi kiersin joukon gallerioita. Yhtenä kiinnostavimmista täytyy nostaa esiin MUU Gallerian näyttely UUSI MUU, joka on vuosittainen uusien yhdistyksen jäsenten esittely. Nyt esillä olevat mediataiteen edustajat ovat kaikki kiinnostavia, mutta minuun teki suuren vaikutuksen etenkin Dave Bergin teos So now then part. Teoksen tunnelma ja kuvamaailma on vangitseva, huolellinen toteutus äänimaailmaa myöten on upea. Unenomainen, mystinen kuvavirta vyöryy mustavalkoisena niin, että siihen tuntuu uppoavan.
https://www.facebook.com/events/568535586634766/
Videoiden saralta toinen kiinnostava kohde löytyy lähettyviltä Galleria Anhavalta: Salla Tykän Retrospective -näyttely. Romanialaisia voimistelijoita esittävä teos on jo aiemmin paljon ollut esillä. Se on lisännyt kiinnostusta näyttelyyn, joskin olisi ollut mukava nähdä enemmän uuttakin tuotantoa. Esillä on myös mustavalkoisia kuvia taiteilijasta itsestään samaisen harrastuksen jälkien leimaamana. Alakerrassa on kymmenisen vuotta sitten digitaalitekniikkaan siirtyneen Tykän vanhoille jäljelle jääneille filmeilleen kuvaama video, jossa hän kertoo entisistä kameroistaan. Analogista aikaa eläneille ja pimiössä kuviaan vedostaneille se on hauska nostalgiamatka, jota voi täydentää vaikka käymällä Valokuvataiteen museon Pimiö-näyttelyssä.
Galerie Forsblomilla on esillä kaksi tunnettua ruotsalaista maalaria: Linn Fernström ja Peter Frie. On hienoa, että galleria pystyy jatkuvasti tuomaan esille nimekkäitä ulkomaalaisia taiteilijoita. En ole kaikista suinkaan sisällöllisesti ollut valtavan innostunut, mutta ei tällaiseen mikään muu alan taho pääse. Erityisesti näin taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin galleriat oikeastaan poikkeuksetta tekevät tappiota tai eivät ainakaan vuole tuohta, on hienoa pitää kiinni profiilista.
Linn Fernström (s. 1974) on Ruotsin tunnetuimpia – ja kiistellyimpiä – nykytaiteilijoita. Hänen yksittäisiä teoksiaan on myyty yli miljoonalla kruunulla eli maalausten hinnat pyörivät parhaimmillaan sadassa tuhannessa eurossa. Nyt esillä olevien hinnat liikkuvat kymppitonnista yli neljäänkymmeneen tuhanteen euroon. Hän on tuottelias ja teknisesti todella taitava. Tavaramerkkejä ovat vaaleat taustat, kirkkaat värit kukkineen ja eläimineen sekä esittävät ihmishahmot, joissa on usein kovasti taiteilijan itsensä oloinen nainen. Värimaailma on jopa aggressiivinen ja räikeä, mikä kerää mainosmaisella tavalla huomion. Maalauksissa on ristiriitaisia tai etäännyttäviä elementtejä sinänsä pinnallisen ensivaikutelman joukossa, mistä löytyy niiden jännite. Silti nämä kiinnostusta ylläpitävät piirteet tuntuvat toisinaan päälleliimatuilta ja keinotekoisilta. Joissakin maalauksissa olisi vaara liukua jo imelyyden puolelle ilman siveltimen jäljen monivivahteisuutta ja esiin valuvaa viileyttä, siis toisena ulottuvuutena silkalle herttaisuudelle.
Peter Frie (s. 1947) edustaa eri sukupolvea kuin Linn. Hänet tunnetaan unenomaisista maisemistaan, joissa taivas pilvineen ja valoineen on keskeinen aihe. Hänen teoksiaan on mm. Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmissa. Frie nojaa vahvasti perinteeseen, mutta hänen työnsä ovat tunnistettavia ja usein pienehköstä koosta huolimatta imevät katseen. Maisemasta puuttuvat ihmiset ja rakennuksetkin, horisontti on alhaalla. Maisemaan astuu sisään ja sitä ikään kuin hengittää. Toisaalta Frie on tehnyt niin kauan näitä samoja maisemia, että aihe on jo liiankin tuttu. Nyt auringonlaskun hehku on sentään tuonut uudenlaisen värimaailman taivaalle. Jos vielä vilkaisee teosten hintoja, niin viidentoista tuhannen tasosta päästään korkeimmillaan yli kolmeenkymppiin.
Galleria Huudon Wunderkammer -ryhmänäyttelyn Jätkäsaaressa on kuratoinut Ville Laaksonen, maalari-kriitikko-kuraattori. Se on visiitin arvoinen näyttely, josta riittää myös jälkikäteen pohdittavaa ja keskusteltavaa. Mukana on yksitoista taiteilijaa. Alisa Javitsilla on samaan aikaan teos esillä myös valokuvagalleria Hippolytessä. Hänen Wunderkammerissa olevaan kolmikanavaiseen videoonsa en oikein löytänyt otetta ja muutama muukin teos jäi avautumatta. Installaatioista on vaikea ottaa kuvia järkevästi, joten tässä mukana kokonaisuuden maalausta edustava teos Anna-Liisa Kankaanmäeltä.
Mainio ryhmänäyttely on myös kätevästi samalla suunnalla Forum Boxissa. Matti Kalkamo, Heli Ryhänen ja Tuukka Peltonen ovat vahvasti omaäänisiä taiteilijoita, kuten tavataan sanoa. Minua kiinnostivat Kalkamon pienet veistokset siksikin, että olen itse kokeillut samantyyppisten teosten tekemistä. Hänen materiaalinsa on tosin metalli, omani savi. Krouvisti seinään kiinnitetyt hymypoikapatsaat ronskeine hammasriveineen tosin vaikuttivat muovailtavasta materiaalista tehdyiltä, kuten kipsiltä tai savelta, vaikka luettelo kertoi niiden olevan alumiinia. Todellisen kokoinen metallinen rumpali vetäisee kunnon räminät katkaisijasta polkaisemalla. Ei näille voi olla hymyilemättä! Myös Ryhänen ja Peltonen (kuva alla oikealla) ovat tuoneet esille hienot työt.
Lopuksi mainittakoon galleria Johan S. ja Patricia Karlsson. Pieni galleria Isolla Roballa esittelee usein mielenkiintoisia taiteilijoita, mutta sen profiili jää usein julkisuudessa vähällä huomiolle. Mukana ei ole isoja nimiä, eikä välttämättä toisaalta rajoja rikkovaa vaihtoehtoista taidetta. Karlssonin (s.1986) maalauksissa on hyviä aineksia, vaikka ne eivät maailmankuvaa räjäytäkään. Käydessäni kaikki nuoren tekijän teokset vain yhtä lukuun ottamatta oli myyty. Ei huonosti! Hän maalaa valokuvien pohjalta ja tämän näyttelyn töissä pohditaan kuvan ja muiston suhdetta.
Jatkoin matkaani tästä näyttelystä Kuvataideakatemian Exhibition laboratoryyn opiskelijoiden joulumyyjäistapahtumaan. Siellä oli eräänlainen basaaritunnelma ja kävijöitäkin oli kohtuullisesti. Kaiketi taidetta meni kaupaksikin, vaikka ostajalle tapahtuma ei ollut tehty helpoksi. Tarjontaa oli tietysti ylenpalttisesti ja siihen paneutuminen olisi vaatinut pitkää penkomista ja kaivelua. Olisin itse rakentanut tapahtuman aivan eri tavalla, jos myynti on tavoitteena.
