Pikauutisia

Art Helsinki Habitare-messujen yhteydessä on yksi viikonvaihteen taidetapahtumista. Sillä on vähemmän mairittelevia vaiheita takanaan ja freesaaminen on ollutkin tarpeen. Olin jo kuullut ja lukenut aika kipakkaa kritiikkiä tämän vuoden tapahtumasta. Menin siis paikalle melkoisen varautuneena. Helsinki Art Guidessa on artikkeli tapahtumasta ja sen historiasta.
Ehdottomasti parasta tapahtumassa oli Signature-osuus, jossa muutamat julkisuuden henkilöt ovat valinneet itseään inspiroivine taiteilijoiden töitä esille. Paola Suhonen on valinnut neljä taiteilijaa, mm. Riikka Hyvösen roller derby-aiheisen (kuva alla), Vuokko Nurmesniemi Ville Anderssonin (samoin kuva alla). Kaikkiaan esillä on 16 taiteilijaa.
Saariaho Järvenpään näkyvä panostus Katja Tukiaisen töihin oli myönteinen setti. Myös Sculptor oli tehnyt mukavan työn oman näkyvyytensä suhteen. Kaikkiaan koko tapahtuman olemus oli kohentunut. Se on kuitenkin oikeasti kooltaan kovin pieni. Esillä oleva taide eri gallerioiden standeilla on hämmentävän vaihtelevan tasoista, oikeastaan surullisen heikkoakin. On harmi, että galleriat eivät ole laajemmin innostuneet tulemaan mukaan. Ymmärrettävää on tiukkoina aikoina resurssien kohdentaminen ja messuilla oleminen ihan inhimillisenä panostuksena on iso. Tuntuu kuitenkin siltä, että alalla ei ole aivan täysin ymmärretty tuollaisen tapahtuman (unohdetaan menneet tässä kohtaa) rooli. Ei sinne mennä ensisijaisesti myymään, vaan luomaan kiinnostusta taiteeseen, taiteilijoihin ja gallerioihin. Luodaan edellytyksiä houkutella uusia taiteen ostajia. Messuilla on toki kaikenlaista tuoksusaippuan myyjää, jolle se on raaka peli: pitää tulla isosti myyntiä, että kannattaa osallistua. Gallerioiden kohdalla osallistuminen ei voi olla samaa kuin roinan myynti. Harmi muuten, että joukko graafikoita oli toisaalla työnnetty juuri roipekauppiaiden lomaan. Siellä on tarjolla kiinnostavaa grafiikkaa, joka on myös varmasti monen messukävijän kannalta oivallinen ostoskohde ja hinnaltaan matalan kynnyksen askel taiteen hankintaan.
Joka tapauksessa kun nyt puitteet oli suunniteltu ja homma kuratoitu fiksusti, niin katsotaan mihin päästään ensi vuonna. Minua kiinnostaa myös ensi keväänä Kaapelilla järjestettävä Art Fair Suomi 17. Minusta taide nimittäin ansaitsee aivan oman tapahtumansa, jossa huomio on sekä sisällöissä että myynnissä.

Otetaan vielä kaksi kuvaa gallerioista: Heinolla on Susanna Majurin uusi valokuvanäyttely. Vesi on hänen elementtinsä. Hänen edellisestä näyttelystään Heinolla on vierähtänyt jo aikaa, nyt isojen vedosten sijasta mukana on enemmän pieniä töitä. Pidin niistä isoista kovasti ja nämä eivät yllä aivan samaan vaikuttavuuteen.

Anhavalla on Elina Merenmiehen uusi näyttely, piirroksia ja maalauksia. Hänethän tunnetaan parhaiten vahvoista piirustuksistaan. Tämä ei ehkä ole aivan hänen paras näyttelynsä, ainakaan minusta. Perinnetietoinen ote on kuitenkin vahva.