Kuvapoimintoja gallerioista
Muiden kiireiden vuoksi täytyy nyt jättää pidemmät kirjoitukset väliin, mutta täytyy silti laittaa joitakin kuvia kiinnostavista näyttelyistä. Kannattaa käydä katsomassa!
Viggo Wallensköld (s. 1969) on luonut töissään kavalkadin hahmoja, joiden olemuksessa yhdistyy monenlaisia ristiriitoja, jännitteitä ja rajapintoja. Raajarikkoisuus, sukupuoli-identiteetti, lihavuus… erilaiset poikkeamat ovat olleet aiheina, ja niihin on aina sisältynyt myös vahva psykologinen lataus. Osa teoksista on aina ollut huolellisestti maalattuja yksityiskohtineen, toiset spontaanimpia ja ekspressiivisempiä – aina kuitenkin hyvin tunnistevalla tyylillä. Taiteilijaperheen poika on tehnyt pitkään yhteistyötä Taidesalongin kanssa, vuosituhannen alusta ja lukuisten näyttelyiden taipaleella, ja gallerian tilat sopivatkin poikkeuksellisen hyvin yhteen hänen tyylinsä kanssa. Viggo on Vuoden nuori taiteilija vm. 2005.
Häneltä on ilmestynyt uusi kirja kuvitteellisesta sienitieteilijästä, Anatolij D. Mbdrinovista. Muistan lueskelleeni pätkiä ensimmäisestä, mutta kun en sitä silloin hankkinut niin perehtyminen jäi vähemmälle. Uusi ainakin on varsin suositeltava, jos pitää yllätyksellisestä vinosta huumorista. Kirjassa on siis kullakin aukeamalla lyhyt teksti kuvitteellisesta henkilöstä ja kuva. Yllätykselliset tekstit saavat usein nauramaan ääneen. Alla kuva yhdestä satunaisesti valitusta aukeamasta.
Seuraavaksi menin TM Galleriaan, jossa on Antti Arkoman (s. 1961) Jännitysnäytelmä nimeä kantava näyttely. Mielenkiintoisella tavalla näiden näyttelyiden tunnelma mielessäni yhdistyi ja jalostui kuin olisi jatkanut samassa tilaisuudessa eteenpäin. Gallerian keskellä tuntuikuin olisi seisonut eräänlaisessa pääaulassa tai eteishallissa, josta aukeni kulkuja eteenpäin ja erilaisiin todellisuuksiin. Vaikka teokset ovat isoja ja niiden ripustaminen TM Gallerian tilaan ei lähtökohtaisesti tuntuisi helpolta, niin kokonaisuus toimii erinomaisesti. Ja ”veistosmaiset lisäosat” kuten taiteilija itse niitä kutsuu, vahvistavat tunnelmaa. Antti onkin sekä maalari että kuvanveistäjä, jonka teoksia on mös monissa museokokoelmissa.
Jos nämä taiteilijat herkistelevät mielikuvitusta, niin samaa voi sanoa aiemmin käymässäni Markku Laamasen (s.1971) näyttelyssä Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa (olisi muuten paljon napakampi jos nimi olisi Galleria Topelius, vinkkinä…). Unien ja surrealismin kuvastosta löytyy myös hauskoja piirteitä, ja katsojan omatkin fantasiat polkaistaan liikkeelle. Harmillisesti teoksiin valittu lasi on kovin kiiltävä, joten kirkkaana päivänä näitä öljypastellitöitä on jopa hiukan vaikea katsella (mustavalkoiset lyijykynätyöt ovat sekä ripustuksen kannalta että muutenkin paremmin katsottavissa lasista huolimatta). Ja Markun soisi tekevän jonkinlaiset verkkosivut, joissa esitellä hienoja töitään.
