Japonismia Ateneumissa

Ateneumin kevään suurnäyttely käsittelee japonismia eli japanilaisen taiteen vaikutusta länsimaiseen – ja tässä tapauksessa etenkin Pohjoismaiden – taiteeseen. Näyttelyn kokoaminen ja siihen liittyvä tutkimustyö on ollut vuosien ponnistus. Ja se todella myös näkyy! Laajassa näyttelyssä vastaan tulee jatkuvasti löytöjä uusien näkökulmien muodossa ja esillä on huima joukko hienoja teoksia. Japonismi ei sinänsä ole uusi aihepiiri, oikeastaan päinvastoin. Lueskelin muhkeaa näyttelyjulkaisua (siinä riittää materiaalia pidemmäksikin aikaa) ja kaivoin myös verkosta aiheeseen liittyviä artikkeleja. Paljon minua perehtyneemmät ovat tekstejä kirjoittaneet, mutta yritin löytää niihin myös oman näkökulmani. Japonismista on kirjoitettu paljonkin, koska se oli aikanaan keskeinen vaihe länsimaisen taiteen kehityksessä. Ateneumin näyttelyssä siihen on löytynyt kuitenkin myös tuoreita sävyjä, tosin ehkä painotukset voisivat olla toisenlaisiakin. Enemmän olisin odottanut vaikutteita välittäneiden teosten näkyvyyttä, vaikka toki niitäkin on.
Japanilaista esineistöä, etenkin posliinia, oli ollut Euroopassa jo pitkään. Jo 1700-luvulla estetiikka oli sinänsä tuttua ainakin yläluokan parissa. Japonismin valloitus alkoi kuitenkin varsinaisesti 1854 Japanin solmimista kauppasopimuksista Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Japanilaista esineistöä ja puupiirroksia virtasi Ranskaan ja Britteihin. Ukiyo-e -puupiirrokset olivat kansan taidetta ja kaupallisia kuvia, joita ei Japanissa pidetty taiteena. Kirjankuvitukset, mainokset, julisteet ja eroottiset kuvat tai arkea tallentaneet piirrokset olivat eräänlaista kertakäyttötavaraa. 1800-luvun lopulla eurooppalaisessa kuvataiteessa elettiin murroksen aikaa, joten uudenlainen estetiikka kiehtoi. Sen omaksuivat etenkin impressionistit, kuten Monet ja Degas, jotka keräilivät japanilaista kuvastoa ja esineistöä. Taiteilijat pystyivät japanilaisten vaikutteiden varassa irrottautumaan kankeista traditioista.

Japanilaisen taiteen piirteitä olivat epäsymmetrinen sommittelu ja rohkeat rajaukset, vahvat pystylinjat, silhuetit, pitkänomaiset kuvamuodot, lintuperspektiivi ja muut poikkeavat katsomiskulmat, samoin koristeellisuus kuvan yhtenä elementtinä. Yksiväristen, varjostamattomien osien merkitys kuvissa oli suuri, mikä omaksuttiin nopeasti länsimaiseen kuvastoon. Syvyysvaikutelman puuttuminen, kuvan ”litteys” olikin keskeistä japanilaisessa kuvastossa. Voimakkaiden värien käyttö sekä abstrakteille kuvioille varatut alueet kuvassa olivat nekin uusia vaikutteita, jotka näkyivät lännessä jo vuosisadan lopussa. Ne loivat myös pohjaa abstraktille taiteelle ja kubismille. Samoin Art Nouveau, eli meikäläisittäin jugend, ammensi rutkasti japanilaisista vaikutteista. Sille tyypillinen ruoskamainen kiertyvä viiva löytyy myös japanilaisesta kuvastosta. Esimerkiksi Klimtin tai Muchan töissä on paljon japanilaisuutta. Brittien viktoriaanisessa taiteessa (Arts and Crafts -liikkeessä erityisesti) on niin ikään paljon japanilaisia sävyjä. Tosin kummassakin oli sellaista kokonaisvaltaisen ympäristön luomista, joka ei tyhjene pelkästään japonismiin.
Pohjoismaihin japanilaiset vaikutteet valuivat juuri Ranskan ja vähemmän Britteinsaarten kautta. Täällä japonismi omaksuttiin siis hieman jälkijunassa, mutta toisaalta sen vaikutus nousi suureksi. Japanilaisessa selkeydessä, luonnossa ja arkisten asioiden korostamisessa oli täällä kaikupohjaa. Japanilainen rekvisiitta, kimonot, päivänvarjot ja sermit, kuuluivat ajan henkeen ja päätyivät siksi tietysti maalauksiinkin. Kestävämpi rooli oli kuitenkin kuvallisen ilmaisun piirteillä. Pohjoismaihin japanilaiset vaikutteet tulivat siis tavallaan suodattuneina varsinkin ranskalaisen taidemaailman kautta. Siksi näyttelynkin joissakin pohjoismaisissa töissä japonismi on minusta ikään kuin tangentiaalista, sivuavaa. Se on yksi säie monien vaikutteiden joukossa. Pohjoismaiset taiteilijat eivät esimerkiksi matkustelleet Japanissa. Japonismin löytää kyllä silti hyvin sellaisistakin teoksista, joihin sitä ei välttämättä aiemmin tullut liittäneeksi, kuten Schjerfbeckillä. Toisinaan japanilaista tyyliä on kopioitu uskollisesti. Ranskalaiset vaikutteet ovat toki esillä myös näyttelyssä, kuten useiden merkittävien impressionistien työt. Ateneumin oma japanilaisen taiteen kokoelma on runsas.
Kaikkiaan näyttely on niin laaja ja kiehtova, että sen parissa vierähtää helposti tuntikausia. Siellä täytyy käydä useammankin kerran saadakseen siitä kaiken irti.

Kuvien teokset:

Akseli Gallen-Kallela: Karhunputki, Eric O. W. Ehrström: Luminen pihlajanmarjaterttu, Hiroshige: Kameidon luumutarha

Hokusai: Fuji etelätuulessa kirkkaana aamuna (Punainen Fuji)

James Tissot: Japanitar kylpee