Omat filmit

  • Omat filmit

    Lasten päivä

    Tämä on alun perin äänetön tallenne Lasten päivän vietosta vuonna 1932. Vanhoissa filmeissä on pitkiä otoksia, valotusvirheitä ja leikkaus rytmi usein puutteellinen. tein tästä editoimalla oman version, jossa musiikilla on tunnelmassa tärkeä merkitys – ja myös sen rytmillä. Minua on kovasti kiinnostanut äänen rooli elokuvassa ja tässä se toimii varsin sentimentaalisesti. Minusta tämä on kaikessa nostalgisuudessaan hieno pätkä, siis ihan alkuperäisenäkin. 

  • Omat filmit

    Memories of Love

    Tämä kuuluu sarjaan amatööri harjoittelee videoiden tekemistä. Ja hauskaa puuhaa se on, mutta ei ihan pelkkää leikkiä kuitenkaan ! Videossa ovat monet erilaiset aiheet sulautuneet toisiinsa. Mielessäni oli pyörinyt eräänlaisen parodian tekeminen mediataiteen keinoista. Halusin samalla parantaa editointiosaamistani. Muutamat tuttavani ovat toisinaan naureskelleet mediataiteessa vastaan tuleville kliseille, enkä itsekään sitä täysin kiellä. Kirjo on kuitenkin laaja. Tästä jäi silti mukaan kunnianosoituksena sävyjä, jotka viittaavat filmin jo varhaisessa vaiheessa kuvataiteen välineeksi ottaneisiin tekijöihin. Olin katsellut paljon myös muita vanhoja elokuvia ja dokumentaarisia tallenteita. Minua kiehtoo esimerkiksi 50-luvun ja varhaisen 60-luvun värien käyttö ja estetiikka. Samaan aikaan pohdin toista projektiani: löysin taannoin roskalavalta läjän vanhoja dioja, joiden kuvaaja on ollut taitava harrastaja.…

  • Omat filmit

    Jumppala 1924

    Vuosi 1924. Aleksanterin yliopiston eli Helsingin yliopiston voimistelulaitos. Paikka Jumppala, joka sijaitsi Fabianinkadulla. Talo purettiin 30-luvulla yliopiston päärakennnuksen laajennuksen yhteydessä. Liikuntatieteellinen siirtyi vähitellen Jyväskylään, tosin se oli sitä ennen nykyisen Arkkitehtuurimuseon rakennuksessa. Leikkasin filmin ja lisäsin musiikin. Syntyi kohtuullisen erilainen tunnelma. 

  • Omat filmit

    Hillopurkki

    Museoviraston palvelussa oli vanha 8mm kaitafilmi, jonka oli nuorena tehnyt myöhemmin ilmeisesti mainoselokuvahommiin päätynyt Reijo Nordman vuonna 1957. Kun ei siinä ollut ääntä, alkoi houkutella jännityselokuvan tunnelman tekeminen äänen keinoin. Hauskaa puuhaa. Saa kommentoida, miltä lopputulos tuntuu.