Galleriat
-
Emma Ainalan ihmemaassa
Alkusyksystä vähän koulujen alkamisen jälkeen keskustelin kadulla erään naapuruston tutun kanssa. Saattoi olla perjantain iltapäivä, ja ohitsemme kulki viereisen koulun oppilaita. Puolen tusinan tytön ryhmä oli riehakkaalla tuulella, kikattivat ja jonkin asian tiimoilta alkoi leikillinen kirkuminen. Keskustelukumppanini, tomera eläkelaisrouva, alkoi ihmetellä teinityttöjen tarvetta tuollaiseen yhteiseen mekastamiseen. Sosiaalipsykologina valotin ilmiön taustaa. Siitä pohdinta siirtyi siihen, miten eri tahtiin tuon ikäiset tytöt ja pojat kypsyvät. Viereisessä koulussa on ala-aste ja kirkuvat tytöt olivat varmaankin sen vanhimpia oppilaita. Meikattuina, huolellisesti pukeutuneina ja fyysiseltä kehitykseltäänkin he olivat kovasti jättämässä lapsuuttaan taakse, mutta vielä ei ollut aikuisuuden kynnys ihan kopisteltavissa. Lippalakkipäiset pojat näyttivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vielä nappuloilta ja kiinnostus tyttöihin enimmältään vielä kiusaamisen…
-
Valokuvan ja maalauksen suhteesta
Päätoimittaja on patistellut päivittämään blogia, kun edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo viikkoja. Kysyin, voisinko välillä kirjoittaa muutakin kuin ajankohtaisesta näyttelystä. Päätoimittaja – hän on hyvä tyyppi! – lupasi, että voin kirjoittaa ihan mistä aiheesta vain. Niinpä tuumin, jospa pohdiskelisin hiukan valokuvan ja maalauksen välistä suhdetta. Samalla voisin sivuta muutamaa ajankohtaista näyttelyäkin. Olen kuullut lukuisia kertoja, kuten varmasti moni muukin, toteamuksen maalauksesta: onpa hieno, melkein kuin valokuva! Ja toisaalta sitten valokuvasta voidaan sanoa: onpa hieno, melkein kuin maalaus! Tietysti kukaan kulttuurin harrastaja ei tuollaiseen sorru… Silti minulle erityisen kiinnostavaa on pitkään ollut tuo rajapinta, jolla tietyt maalarit ja valokuvaajat leikittelevät. Se ei tietenkään ole sinänsä uutta, sillä tuo harmaa alue on ollut…
-
Erno Enkenberg Galleria Heinolla
Enää viikko jäljellä Erno Enkenbergin (s.1975) näyttelyä Galleria Heinolla , joten on korkea aika katsella sen antia. Erno Enkenberg on ollut muutamia vuosia esillä ahkerasti näyttelyissä ja teoksia on päätynyt useammankin museon kokoelmiin. Hänen työnsä ovat siis jo tuttuja kuvataidealaa seuraaville, ja ehkä seuraavaksi nimi tulee tutuksi vielä laajemmin. Uusimman näyttelyn teema on maailma ilman aikuisia ja heidän luomiaan rakenteita; lapset ovat oudossa mielikuvitusmaailmassa, jossa uhkat ja houkutukset kulkevat rinnalla. Meistä luvattiin pitää huolta -näyttely onkin temaattisesti yhtenäinen kokonaisuus, vaikka teokset puhuttelevat kyllä yksittäinkin. Lasten näkökulma ei ole ollut teoksissa aiemminkaan kaukana, nyt siihen on ehkä tullut myös henkilökohtaista syvyyttä oman isyyden vuosina. Minulle tämä unenomainen maailma näyttäytyy visuaalisuutensa ohella myös…
-
Reima Nevalainen Forsblomilla
Viime vuonna Nuori taiteilija -tittelin saaneella Reima Nevalaisella (s. 1984) on pitänyt kiirettä. Tunnustukseen kuuluneen näyttelyn tekeminen oli iso ponnistus – ja samalla myös pelottavakin urakka. Se oli kuitenkin upea kokonaisuus, ja siitä löytyy kommentit toisaalta blogista. Nyt Forsblomilla oleva näyttely koostuu sen jälkeen syntyneistä töistä, eikä esillä ole edes kaikkia teoksia. Ripustus on haluttu pitää väljänä, ja se toimiikin mainiosti. Kävin rupattelemassa Reiman kanssa työskentelystä ja uusista töistä. Porvoon taiteilijatalon työhuone on kätevästi asunnon yhteydessä. Pienen yksiön kokoinen 25 neliöinen työhuone ei anna mahdollisuuksia pitää useita töitä samaan aikaan työn alla, tosin Reima tyypillisesti työstääkin vain yhtä teosta kerrallaan. Kollaaseja, maalausta ja piirtämistä yhdistävät teokset ovat abstrakteja, vaikka…
-
Tamara Piilola & Jenni Hiltunen
Laskeskelin pari päivää sitten käyneeni alkaneen vuoden aikana noin 50:ssä näyttelyssä. Sitä kai voi pitää suhteellisen ahkerana taiteen seuraamisena. Olen huomannut siihen liittyvän kaksi toisilleen vastakkaista ilmiötä. Kun katsoo paljon taidetta, omat mieltymykset terävöityvät. Oppii ymmärtämän omaa makuaan ja mieltymyksiään. Samalla näkee, millaisia vaikutteita liikkuu, miten eri tekniikoilla tehdään mielenkiintoista jälkeä ja mitä se vaatii tekijältä. Voisi kai sanoa, että kuten missä tahansa lajissa: harjoitus kehittää. Se tarkoittaa myös sitä, että antaa tilaa omalle vaikutelmalle, aistien välittämälle havainnolle. Käyn usein katsomassa kiinnostavan näyttelyn pari kolme kertaa, ensin hyvin spontaanisti ja sitten analysoidummin. Myös oma mielentila voi vaikuttaa tulkintaan. Tiiviistä taideharrastuksesta seuraa ilmiö, josta olen hyvin tietoinen ja yritän pitää asian…
