-
Sinkka, Taidehalli, Amos Anderson ja poimintoja
Sinkka eli Keravan taidemuseo kuuluu pienten kaupunkien taidemuseoiden sarjaan, joiden haasteita ovat kaupungin byrokratiassa luoviminen, niukat resurssit ja viestinnällinen näkyvyys. Keravalla museon tilat ovat nykyisin asialliset, vaikka arkinen rakennus ei heti sellaista vaikutelmaa luokaan. Sirkka-Liisa Lonka (s. 1943) on kokenut ja tuottelias taiteilija, joka on työskennellyt monien erilaisten tekniikoiden parissa (öljymaalaus, grafiikka, piirustus, pastelli, munatempera, paperimassa). Edellinen yksityisnäyttely Amassa 2013 oli hieno ja nyt pääsee tutustumaan hänen töihinsä pidemmältä ajalta. Lonka piti ensinäyttelynsä vuonna 1970. Varsinaisesta retrospektiivistä ei kuitenkaan Sinkassa ole kysymys. Teoksia on kolmesta aiheesta: viidakko, meri ja abstraktit pastellit. Lonka on viettänyt paljon aikaa ulkomailla, Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Vapaaehtoistyön parissa hän on vetänyt taidetyöpajoja. Viidakkoaiheiset kuvat…
-
Ateneum: Suomen taiteen tarina
Ateneumin Suomen taiteen tarina -näyttelykokonaisuus jatkaa museon upeaa ja vireää näyttelysarjaa. Museonjohtaja Susanna Pettersson aloitti tehtävässään syksyllä 2014 ja tuntee talon läpikotaisin työskenneltyään siellä aiemmin lähes 20 vuotta. Hänen myötään talossa näyttää olevan kunnianhimoinen ja positiivinen meininki. Näyttelyiden rakentaminen on tietysti suurimmassa määrin ryhmätyötä, mutta johtajan linjaukset ja motivoivuus ovat tärkeitä. Museon asiantuntijat ovat varmasti sisällöllisesti taiteesta innostuneita, mutta se ei aina riitä kävijäkokemuksen kehittämiseen. Museo on saanut paljon palautetta siitä, että klassikot eivät ole välttämättä lainkaan esillä. Kolmoskerros oli ennen remonttia muutenkin ehkä hiukan liian kauan pysynyt samanlaisena ollakseen kiinnostava esillepanoltaan. Sinänsä on erikoista, että ei siellä tosiaan ruuhkaksi saakka aiemmin ihmisiä tungeksinut – nyt samat teokset taas saavat…
-
Väisänen, Simonsson ja Mielonen Forsblomilla
Galerie Forsblom on Suomen ylivoimaisesti menestynein galleria, jos liikevaihtoa pidetään mittarina (noin 4,5 milj. euroa, henkilöstöä noin 10). Galerie Anhava yltää 400-500 tuhannen lukemiin. Helsinki Contemporary pyörittää 200-300 tuhannen euron liikevaihtoa; sen kanssa lähes samaan suuruusluokkaan pääsee (mutta hiukan siitä jäljessä) Galleria Heino. Galleria Ama pääsee sataan tuhanteen euroon. Kun katsoo viimeisten viiden vuoden tuloksia, niin ne ovat olleet kaikissa pääsääntöisesti tappiolla. 2013 oli paras vuosi eli päästiin pääsääntöisesti plussalle, mutta Heinon kohdalla se taas oli kehno tilikausi. Alalla ei siis ole helppo menestyä ja arvostan kovasti niin näitä galleristeja kuin muiden pienempien gallerioiden pitäjiä. Forsblomilla on tällä(kin) kertaa kiinnostavaa nähtävää. Galleriaa voisi hyvin verrata kustannustaloon, ja tietysti tässä tapauksessa…
-
Artsin Sinä & Minä muotokuvassa
Artsi eli Vantaa taidemuseo risti hiljattain itsensä nimikilpailun jälkeen uudelleen ytimekkäästi ja täsmensi valikoima- ja näyttelylinjaansa. Museo erikoistuu graffitiin, katutaiteeseen ja performanssiin. Uuden avauksen ensimmäinen näyttely on Sinä & minä muotokuvassa. Museon verkkosivuilta ei näyttelystä, eikä oikeastaan mistään muustakaan selviä yhtään mitään. Museo näyttää olevan sentään, kuten nykyään kuuluu asiaan, facebookissa, twitterissä ja instagramissa. Viestinnän informatiivisuudessa on kuitenkin sielläkin rankasti toivomisen varaa. Googlehaku ei löydä museosta tai sen näyttelystä juuri mitään. Lehtijututkin ovat jääneet vähiin. Tiesin näyttelystä kuitenkin etukäteen hieman, ja avajaisiinkin oli tarkoitus mennä. En tuolloin päässyt paikalle, näyttely tuli nyt kuitenkin katsottua. En muista, milloin olisin viimeksi käynyt näin sekavasti kuratoidussa, oudosti ripustetussa ja yleisilmeeltään lähinnä hämmentävässä näyttelyssä.…
-
Valokuvaa: Pekka Luukkola ja Fotofinlandia
Pekka Luukkola jatkaa Galleria Heinon uudessa näyttelyssään Sense of time maiseman kuvaamista. Kuvat on otettu pitkillä valotusajoilla palkkikameralla, jolloin kuvaan on pystynyt ikään kuin maalaamaan tulella tai valolla. Liekin liikuttaja ei kuvassa enää näy, vain keltainen polte. Usein järvi- tai merimaisemaa tallentavien kuvien tunnelma on epätodellinen: ne tuovat mukaan kolmannen ulottuvuuden, ajan. Järvellä on liikuttu veneellä mutta se ei enää kuvassa ole havaittavissa. Luukkolan perinteinen tekniikka kuitenkin tallentaa vain kuvissa todella tapahtuneen, eli niitä ei ole kikkailtu digitaalisesti. Uudessa sarjassa lentäminen liikkeenä on tärkeää; liike yhtenä jännitteenä on ollut hänen kuvissaan mukana aiemminkin. Näitä kuvia varten Luukkola rakensi laitteen, joka jäljittelee siipien liikettä. Valo- tai liekkikuvat herkistävät tarkastelemaan maisemaa uudella…
Katsauksia kulttuuriin
